Kansainvälisyys- ja monikulttuurisuusosaaminen

Osaamistavoitteet:
8. Sovellat opetuksessa ja ohjauksessa kansainvälisyys- ja monikulttuurisuusosaamistasi.
8.1. Tiedät ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun kansainvälisyysstrategian ja käytänteet.

TKI- ja innovaatio-osaaminen

Osaamistavoitteet:

10. Reflektoit omaa pedagogista osaamistasi.
10.1. Kehität omaa toimintaasi opettajana ja ohjaajana keräämäsi palautteen perusteella.
10.2. Tiedät ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoiminnan painopistealueet.




TKI -toiminta eli tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta on ammatillisen peruskoulutuksen ja lisäkoulutuksen sekä ammattikorkeakoulujen lakiin määritelty tehtävä. Olen tehnyt lähteiden pohjalta tiivistelmän, jossa kuvataan mitä TKI -toiminta tarkoittaa, mitkä ovat sen tavoitteet ja mitä se pitää sisällään. Tekemäni tiivistelmä: https://drive.google.com/file/d/1iZqDT0ESTSS2Zb5QlDSyoQKGMY7xY5fw/view?usp=sharing.





Tämän osa-alueen arviointikriteerinä on tarkastella ammatillisen koulutuksen tai -korkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja opettajan roolia hanketyöskentelyssä. Lisäksi tulee kuvata ja analysoida oman alansa koulutukseen liittyvä kehittämishanke.

SOS - Sujuva ohjaus ja siirtymät (12.4.2017-31.12.2018)

Se mistä syystä valikoin juuri tämän hankkeen tutustuvaksi on se, että pystyisin toimimaan tämän koulutuksen yhtenä toteuttajana/opettajana meidän ammattiopiston asiantuntijapalveluiden kautta.
Tavoitteena on kehittää ohjaukseen ja oppimisen tukeen liittyvää osaamista yksilöllisen opintopolun eri vaiheissa; peruskoulussa, toisella asteella ja työelämässä sekä siirtymissä ja nivelvaiheissa etenkin erit. tukea tarvitsevan opiskelijan näkökulmasta. Keskiössä on ohjaus yhteisenä työnä ja yhteistoimintana. Hankkeessa luodaan ja vahvistetaan verkostoja eri kouluasteiden, työelämän ja muiden ohjaustoimijoiden kesken, luodaan yhteistä
asiantuntijuutta sekä juurrutetaan yhteisen ohjauksen periaatteita organisaatioiden yhteiseksi osaamiseksi. Hankkeessa toteutetaan neljästä toisiinsa kytkeytyvästä moduulista koostuva kokonaisuus (aktivoivat verkkoalustukset, alueelliset verkostopäivät, solmutyöskentely ja oman työn kehittäminen, työyhteisövalmennus/konsultaatio/juurruttaminen), jonka toteuttavat perusopetuksen ja ammatillisen erityisopetuksen asiantuntijat yhdessä opettajakorkeakoulujen ja muiden hakijaverkoston asiantuntijoiden kanssa.
Hanke on valtakunnallinen ja osittain verkossa toteutettava. Hankkeen tuloksena/tuotoksena syntyy monialaisia ohjauksen ja oppimisen tuen verkostoja ja solmuja, toimijakohtaisia ohjauksen periaatteita siitä, miten yhteistä ohjausta toteutetaan, sekä toimintojen juurtumista osaksi oppilaitosten arkea ja toimintaohjeita (opsit, ohjaussuunnitelmat, prosessit).


SOS – Sujuva ohjaus ja siirtymät on opetushallituksen rahoittamaa opetustoimen henkilöstökoulutusta, ja osallistujalle maksutonta. Hanke toteutetaan yhteistyössä Oulun ammattikorkakoulun, Hämeen ammattikorkeakoulun ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulun kanssa.
http://www.oamk.fi/hankkeet/kotimaiset_kaynnissa/?hanke_id=1818
"Ohjaamisen ja sen laadun merkitys korostuu koulutuksen muutoksessa. Ohjausosaamisen tarve kasvaa, kun opiskelijoiden moninaisuus ja tuen tarpeet lisääntyvät, lähiopetus vähenee ja oppiminen siirtyy työpaikoille. Mitä enemmän opiskelijalla on tuen tarpeita, sitä tärkeämpää on peruskoulusta alkava yksilöllinen ohjaus kohti työelämää, ja verkostojen yhteistyö siirtymissä. Opetus/ohjaustyö tapahtuu monialaisissa ja muuttuvissa verkostoissa/solmuissa sekä työelämässä. Omaan työhön ja verkostoihin integroitu pitkäkestoinen koulutuskokonaisuus vastaa tarpeeseen sitoa täydennyskoulutus omaan työhön ja työyhteisön osaamiseksi".
SOS -hankkeessa toteutetaan koko opetustoimen henkilöstölle 7 opintopisteen moduloitu koulutuskokonaisuus, jossa vahvistetaan ohjaukseen ja oppimisen tukeen liittyvää osaamista yksilöllisen opintopolun eri vaiheissa peruskoulussa, toisella asteella ja työelämässä sekä siirtymissä ja nivelvaiheissa. Ohjaus on yhteistä työtä, joka tapahtuu erilaisissa verkostoissa ja ’solmuissa’. Siksi myös koulutuskokonaisuus ja sen työtavat perustuvat yhdessä kehittämiseen, oppimiseen ja yhteisöllisen asiantuntijuuden kehittymiseen. Koulutuskokonaisuus osallistaa mukaan johdon, toimijat ja työyhteisöt, juurruttaa hankkeen teemat yhteiseksi osaamiseksi sekä luo ja vahvistaa verkostoja eri kouluasteiden, työelämän ja muiden ohjaustoimijoiden kesken.

Hankkeen sisällöt ja teemat

1. Kohtaaminen ohjaamisen lähtökohtana

• Vuorovaikutus ja opiskelijan kohtaaminen
• Erityistä tukea tarvitsevan oppilaan/opiskelijan kohtaaminen
• Lapsi/nuori oman elämänsä toimijana, tekijäksi ja toimijaksi kasvaminen
• Lapsen ja nuoren osallisuuden ja voimavarojen vahvistaminen.
• Osallistava (inklusiivinen) opetus ja ohjaus sekä oppimisen ja koulunkäynnin tuki
• Toimintakykyajattelun hyödyntäminen, ohjauksen työkalut
• Osallisuutta vahvistava yhteisöllinen ohjaus

2. Ohjaus on yhteistä työtä

• Koulu oppivana yhteisönä: yhteisöllisen ja osallistavan toimintakulttuurin vahvistaminen, yhteisöllinen oppilas- ja opiskelijahuolto käytännössä
• Yhteinen työ, jaettu osaaminen: Monialainen yhteistyö sisäisissä ja ulkoisissa verkostoissa ja solmuissa sekä työelämän kanssa
• Ohjaus opintopolun eri vaiheissa (ks. kuva): ohjauksen järjestäminen, toimintatapojen kehittäminen ja ohjausosaamisen lisääminen
• Pedagogisten asiakirjojen hyödyntäminen yhteisen työn välineenä
• Erityistä tukea tarvitsevan oppilaan/opiskelijan ohjaus

3. Vahvuuksille rakentuva yksilöllinen opintopolku

• Oppimisen ja koulunkäynnin tukeminen opintopolun eri vaiheissa
• Yksilöllisiin tarpeisiin vastaaminen, osaamisperusteisuus, asiakaslähtöisyys, henkilökohtaistaminen, vahvuudet oppimisen tukena
• Oppimista tukevat erityismenetelmät ja työtavat (esim. neuropsykiatrinen valmennus, visualisointi, konkretisointi, stukturointi, paloittelu, vahvuusperustainen pedagogiikka, sosiaaliset tarinat, tukikeskustelut, palkkiojärjestelmät, vahvuustyökalu…)

4. Oikeat uravalinnat työllistymisen takaamiseksi

• Varhainen ohjaus tulevaisuudenuran aktivoinnissa
• Suunnitelmalliset siirtymät, toimiva tiedonsiirto, tuen jatkumo nivelvaiheissa
• Työelämäosaaminen ja työelämäyhteistyö, verkostot, TET-jaksot, työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjaus
• Tuettu työllistyminen ja työkalut uraohjaukseen: työanalyysit, luontaiset taipumukset ja toimintatyyli, työhönvalmennuksen työtavat

Opettajan rooli hanketyöskentelyssä

Opettajan rooli hanketyöskentelyssä ja kehittämishankkeissa vaatii omaa aktiivisuutta, kehittämishalukkuutta, joustavuutta ja muuntautumiskykyä. Mielestäni opettajalta vaaditaan hanketyöskentelyssä myös pitkäjänteisyyttä, epävarmuudensietokykyä ja rohkeutta kokeilla uutta. Koska TKI -toiminta on määritelty osaksi ammatillisen koulutuksen ja lisäkoulutuksen sekä ammattikorkeakoulujen perustehtävää, opettajan työssä on välttämätöntä olla mukana erilaisissa kehittämishankkeissa.


Mielestäni opettajuudelta vaaditaan myös ns. pelisilmää, jotta huomaa erilaiset kehitystarpeet ja vie niitä kehitystarpeita eteenpäin. Verkosto-osaaminen on olennainen osa kehittämistyötä, sillä harvoin työtä tehdään yksin, vaan mukana on eri toimijoita niin oppilaitoksista kuin työelämästä. Kun puhutaan opettajan roolista koulutuksen ja työelämän välillä, opettajan rooli on merkittävä. Opettajan tulee tietää ja tiedostaa työelämän tarpeet, jotta osaa huomioida ne opetuksessaan. Opettajan tulee ylläpitää myös omaa osaamistaan pysyäkseen ajan hermolla ja jotta opettaa asioita, joita työelämässä tarvitaan. Yksi keino pysyä opettajana "ajan hermolla" on käydä säännöllisesti päivittämässä osaamistaan erilaisten työelämäjaksojen kautta ja / tai tekemällä opetuksessaan säännöllistä yhteistyötä työelämän kanssa (esim. opiskelija- ja tilaustyöt). Opettaja tuo myös työelämästä viimeisimmät terveiset omaan oppilaitokseensa ja näitä "terveisiä" voidaan hyödyntää esimerkiksi opetusvälineiden hankintaa pohtiessa (laitteistot työvälineet, koneet ym.).


Jos/kun opettajana on mukana erilaisissa hankkeissa, tulee tietää projektityöskentelyn periaatteet (rahoitus, raportointi, aikataulutus, työajanseuranta ym.). Lopuksi opettajalta vaaditaan myös sitä, että projekteissa kehitetyt toimintamallit ja hyvät käytänteet jatkuvat arjessa eivätkä jää vain projektin aikaiseksi toiminnaksi.

Verkosto-osaaminen

Osaamistavoitteet:
9. Hyödynnät työelämälähtöisiä ja yrittäjyyttä tukevia oppimisympäristöjä.  
9.1. Ymmärrät yrittäjyyskasvatuksen merkityksen opettajan työssä.
9.2. Tiedät opettajan työhön liittyviä sisäisiä ja ulkoisia verkostoja ja niiden toimintoja.
9.3. Ymmärrät ammatillisen koulutuksen toimintaympäristön kokonaisuuden.

Arviointi- ja palauteosaaminen

Miten ohjaan opiskelijaa ymmärtämään ammattitaitovaatimukset/osaamistavoitteet, arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit?

Tutustun tarkemmin toisen asteen koulutuksen arviointia koskeviin määräyksiin, ohjeisiin ja käytäntöihin, sillä siellä työskentelen tällä hetkellä ammatillisessa perusopetuksessa ja se tulee myös olemaan tulevaisuudessa alue, jolla työskentelen. Käytän esimerkkeinä valmentavan koulutuksen ja etenkin työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan opetuksen sisältöjä ja ammattiopisto Luovin ohjeistuksia. Ohessa linkki Ammattiopisto Luovin www-sivuille, joissa kootusti Luovin opetus- ja toteutussuunnitelmat opetusaloittain; https://luovi.fi/opiskelijalle/opetussuunnitelmat/. Minä tutustun ja käytän esimerkkeinä Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta (Telma). Tutustun tarkemmin sen osaamisen arviointia koskeviin määräyksiin, sillä se on yksi mahdollinen reitti, jossa jatkossa toimisin opettajana. Esittely Luovin Telma -opetuksesta; Työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus, Luovi

Telma -opiskelijalle on hyvä käydä opintojen sisältö ja siihen liittyvät ammattitaitovaatimukset/osaamistavoitteet, arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit läpi kuvallisen opetussuunnitelman kautta: Telma opetussuunnitelma, kuvallinen. Tässä on käytetty apuna sekä sanallista että kuvallista ilmaisua, jotta asiasisältö tulisi opiskelijalle paremmin esille. Ei riitä, että tavoitteet ja arviointiasiaa käydään kerran opintojen alussa läpi, vaan asiaan tulee palata säännöllisen epäsäännöllisesti ja useamman kerran lukuvuoden aikana. Ja sen lisäksi, että asioita käydään ryhmän kanssa läpi, kunkin opiskelijan kanssa käydään vielä hänen henkilökohtaiset tavoitteensa yksilöllisesti läpi sekä opintojen aikana, niiden edetessä että arvioitaessa.

Ammatillisen koulutuksen arviointia koskevat määräykset, ohjeet ja käytännöt

Kaiken taustalla on laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017. Laissa on määritelty arvioinnista kohdassa 6 luvussa; Tutkinnon tai valmentavan koulutuksen suorittaminen ja osaamisen arviointi. Näistä nostan otteena tähän pykälät 51 ja 53.

51 §

Palaute osaamisen kehittymisestä

Opiskelijalla on oikeus saada palautetta osaamisensa kehittymisestä tutkinnon suorittamisen tai koulutuksen aikana. Tutkintokoulutuksen ja valmentavan koulutuksen aikana opiskelijan osaamisen kehittymistä arvioivat ja siitä antavat palautetta opetuksesta vastaavat opettajat ja muut opiskelijan opetukseen, ohjaukseen ja tukeen osallistuvat koulutuksen järjestäjän edustajat, sekä työpaikalla järjestettävän koulutuksen aikana myös vastuullinen työpaikkaohjaaja. Jos opiskelija suorittaa tutkinnon tai tutkinnon osan osallistumatta tutkintokoulutukseen, hänen osaamisensa kehittymistä arvioivat ja siitä antavat palautetta 54 §:ssä tarkoitetut osaamisen arvioijat osaamisen arvioinnin yhteydessä.

Opiskelijalle annettavalla palautteella ohjataan ja kannustetaan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaisten tavoitteiden saavuttamiseen sekä kehitetään edellytyksiä itsearviointiin.

53 §

Osaamisen arviointi

Osaamisen arvioinnilla annetaan tietoa opiskelijan osaamisesta, varmistetaan tutkinnon tai koulutuksen perusteiden ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttaminen sekä kehitetään edellytyksiä itsearviointiin. Opiskelijan osaamista arvioidaan monipuolisesti vertaamalla sitä tutkinnon tai koulutuksen perusteissa määrättyyn osaamiseen. Arvioinnin tulee kattaa kaikki suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen osan perusteiden mukaiset ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet. Jos osaamisen arviointia on mukautettu 64 §:n 2 momentin mukaisesti taikka ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista on poikettu 66 §:n mukaisesti, osaamista arvioidaan vertaamalla sitä opiskelijan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin.

Arvioijat arvioivat opiskelijan osaamisen tutkinnon tai koulutuksen osittain sekä yhteisten tutkinnon osien osalta osa-alueittain. Osaamisen arvioinnin perusteella arvioijat antavat ammatillisten tutkinnon osien, yhteisten tutkinnon osien ja niiden osa-alueiden sekä valmentavan koulutuksen osien arvosanat osaamisen arviointiasteikon mukaisesti. Osaamisen arviointiasteikosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Arvioijien tulee suorittaa osaamisen arviointi ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun tutkinnon tai koulutuksen osan näyttö tai muu osaamisen osoittaminen on tehty.

Koulutuksen järjestäjä laatii osana laadunhallintajärjestelmäänsä suunnitelman osaamisen arvioinnin toteuttamisesta tutkinto- tai koulutuskohtaisesti.

Opiskelijalle on annettava mahdollisuus suoritustensa itsearviointiin. Itsearviointi ei vaikuta osaamisen arviointiin tai siitä annettavaan arvosanaan.

"Ammatillisen koulutuksen tutkintoja ovat ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot. Ammatillisissa perustutkinnoissa saadaan alalla vaadittavat perustaidot. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot mahdollistavat osaamisen kehittämisen työuran eri vaiheissa. Perustutkinnot ovat laajuudeltaan pääosin 180, ammattitutkinnot 150 ja erikoisammattitutkinnot 180 osaamispistettä.

Ammatillisessa koulutuksessa aloittavien kanssa laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma, jossa sovitaan opintojen sisällöstä, aikataulu ja opiskelutavat. Ammatillista koulutusta voidaan järjestää esimerkiksi työpaikoilla oppi- ja koulutussopimuksella ja eri tavoin hankittua osaamista tunnistetaan mahdollisuuksien mukaan osaksi opintoja. Koulutukseen voivat hakeutua sekä nuoret että aikuiset". (Lähde: Suomen koulutusjärjestelmä)

Osaamisen arvioinnista on OPH määritellyt seuraavaa: "Ammatillisessa koulutuksessa osaaminen arviointi tehdään työelämälähtöisesti sekä osaamis- ja kriteeriperusteisesti. Opiskelija hankkii koulutuksessa puuttuvaa osaamista ja osaamisen karttumista seurataan koulutuksen aikana. Aiemmin hankittu ja suoritettavan tutkinnon kannalta olennainen osaaminen tunnistetaan ja mahdollisuuksien mukaan tunnustetaan koulutuksen alussa. Oppisopimuskoulutuksessa henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma laaditaan ennen koulutuksen alkamista.  

Osaamista arvioidaan arviointiasteikolla, joka on

• ammatillisen perustutkinnon ammatillisissa tutkinnon osissa 1 – 5 

• ammatillisen perustutkinnon yhteisten tutkinnon osien osa-alueissa 1 – 5 ja yhteisissä tutkinnon osissa 'hyväksytty' 

• ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon tutkinnon osissa 'hyväksytty'

• valmentavissa koulutuksissa 'hyväksytty' tai sanallinen kuvaus osaamisesta.

Oppimisympäristöstä riippumatta opiskelijalle annetaan opetusta ja ohjausta sekä kirjallista tai suullista palautetta osaamisen kehittymisestä. Opetuksen ja ohjauksen tavoitteena on, että opiskelija saavuttaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaiset ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet. Joskus osaamista arvioitaessa kuitenkin todetaan, ettei opiskelija ole saavuttanut riittävää osaamista, ja osaamisen arviointi on tällöin hylätty. Opiskelijalla on mahdollisuus osoittaa osaamistaan uudelleen ja hän voi myös korottaa saamaansa hyväksyttyä arvosanaa. Opiskelija voi pyytää kirjallisesti arvioinnin tarkistamista 14 päivän kuluessa". (OPH; osaamisen arviointi ammatillisessa koulutuksessa). 

Telman e-perusteissa on kirjattu se, miten osaamista arvioidaan. Opettaja päättää arvioinnissa joko yksin tai toisten opiskelijaa opettaneiden opettajien kanssa. Arviointi on sanallista ja kuvailevaa. Koska Telma opintojen aikana voi opiskella myös perustutkinnon osia, ne arvioidaan kunkin tutkinnon arviointikriteerejä noudattaen ja asteikolla 1-5. Ohessa kuvattu Telma -opetuksen suorituspolku ja sen sisältävät koulutuksen osat: https://luovi.fi/tutkinto/tyohon-ja-itsenaiseen-elamaan-valmentava-koulutus/. Kussakin koulutuksen osassa on kerrottu, miten kyseinen koulutuksen osan - esim. opiskeluvalmiuksien vahvistaminen - osaaminen osoitetaan ja miten se myös arvioidaan. Opettajan arvioin lisäksi opiskelijan itsearviointi on olennainen osa arviointia.

Opiskelijoiden oppimisen ja osaamisen arviointi

Opiskelijan arvioinnissa opiskelijan osaamista verrataan koulutuksen perusteiden pohjalta laadittuihin opiskelijan henkilökohtaisiin osaamistavoitteisiin. Nämä osaamistavoitteet tulee kirjata opiskelijan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa osaaminen arvioidaan sanallisesti, jolloin kuvataan, miten opiskelija on saavuttanut osaamistavoitteensa. Tarvittaessa voidaan osaamisen arviointia täydentää myös kuvallisella arvioinnilla. Kuvallinen todistus pitää myös arkistoida. 

Otan tähän malliksi esimerkki opiskelijan, olkoon hän nimeltään Olli Opiskelija. Olli Opiskelija opiskelee Luovilla Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa Telma -ryhmässä. Olli on viimeisen vuoden opiskelija ja hänellä on opintoja takanaan kaksi vuotta. Sain olla mukana opettajan kanssa arvioimassa Ollin opintoja keväällä, yhden pakollisen koulutuksen osaan kuuluvan opiskeluvalmiuksien vahvistamiseen kuuluvaa tietotekniikka ja tiedonhankintataidot -osion verran. Osa-alue on 3 osaamispisteen laajuinen ja OPH:n määrittelemät osaamistavoitteet on myös kerrottu. Ammattitaitovaatimuksissa on alkukirjain "M", joka merkitsee sitä, että Ollin kohdalla osaamistavoitteita on niiltä osin mukautettu ja arviointi suoritetaan mukautetuin tavoittein.

Ammattitaitovaatimuksien oppimista arvioitiin asteikolla:
A = on tutustunut opiskeltavaan asiaan
B = tunnistaa opiskeltavan asian
C = tietää opiskeltavan asian
D = osaa opiskeltavan asian
E = ymmärtää ja soveltaa opiskeltavaa asiaa
S = osaaminen saavutettu henkilökohtaisten tavoitteiden mukaisesti
T = osaaminen tunnustettu
X = ei sisälly Hoks/Hops (Telma)

Arvioinnin tehtävät ja tavoitteet

Osa arviointikohteista on jo hyvällä mallilla ja osassa on vielä oppimista. Nyt viimeisen vuoden aikana Ollin kanssa paneudutaan keskeneräisenä oleviin osa-alueisiin enemmän. Ammattiopisto Luovin Telma -koulutuksen toteuttamissuunnitelmassa ohjeistetaan: "Osaamisen kehittymisestä annetun palautteen tarkoitus on ohjata, kannustaa ja motivoida opiskelijaa opintojen aikana. Palautteella vahvistetaan opiskelijan oppimisprosessia. Opiskelijalla on oikeus saada palautetta osaamisen kehittymisestä koko opiskelun ajan. Osaamisen kehittymisestä annettu palaute selkiyttää opiskelijalle, mitä hän jo osaa ja mitä hänen vielä pitää oppia suhteessa omiin osaamistavoitteisiinsa. Palaute annetaan aina suhteessa opiskelijan sen hetkiseen tilanteeseen ja se kertoo opintojen edistymisestä ja opiskelumenetelmien sopivuudesta suhteessa opiskelijan oppimiseen. Annettu palaute perustuu opiskelijan yksilöllisiin tavoitteisiin. Palautteen antamisessa käytetään kolmitasoista mallia. Palaute osaamisen kehittymisestä voi olla sanallista, kirjallista tai kuvallista. Opiskelija tekee itsearviointia suhteessa omiin tavoitteisiin. Tarvittaessa itsearvioinnissa käytetään kuvallisia itsearviointilomakkeita. Palautetta annetaan opiskelijalle jatkuvasti opintojen lomassa ja lukukausittain kolmitasoisen mallin avulla, joka dokumentoidaan Wilmaan viimeistään lukukausien päättyessä". 

Osaamisen kehittymisestä annetun palautteen tasojen kuvaus:

On tutustunut

o   Opiskelija on tutustunut aiheeseen/asiaan

o   Opettaja on kertonut asiasta oppitunnilla

o   Olet kuullut siitä puhuttavan muualla

o   Olet tutustunut asiaan muilla keinoin esim. nähnyt jonkun tekevän

Tietää

o   Opiskelija osaa kertoa, mikä asia tai tekeminen on kyseessä

o   Opiskelija tuntee ja tietää asiasta jo jotain.

o   Opiskelija osaa nimetä tai näyttää, mikä asia tai tekeminen on kyseessä

o   Opiskelija osaa vastata opettajan tai ohjaajan kysymykseen aiheesta

Osaa

o   Opiskelija osaa tehdä vaadittavat asiat itsenäisesti tai ohjatusti.

o   Esimerkiksi osallistuu ohjatusti häntä koskeviin palavereihin

o   Hän osaa kertoa ja / tai näyttää esimerkkejä asiasta

o   Hän osaa näyttää muille, kuinka tehtävä tehdään

o   Opiskelija osaa / ymmärtää/ soveltaa / hyödyntää osaamistaan

Mielestäni arviointi on tehtävä tasapuolisesti ja ei ns. "pärstäkerroin" saa vaikuttaa arviointiin. Tämän johdosta on hyvä, että on tarkasti määritelty rajat ja raamit, joiden mukaan arviointi tehdään. Opiskelijoiden tapa tavoitteen saavuttamiseksi voi olla yksilöllinen, joka haastaa myös opettajaa, sillä arviointikriteeristö pitää osata muokata eri opetusympäristöihin ja -tilanteisiin sopivaksi. Lisäksi jokaisen opiskelijan kohdalla kartoitetaan se, mitä hän jo osaa ja mitä taitoja/osaamista pitäisi vielä kehittää.

Toteutusosaaminen

Osaamistavoitteet:
3. Opetat ja ohjaat oman alasi koulutuskokonaisuuden.
3.1. Käytät opetuksessasi ja ohjauksessasi monipuolisia opetus- ja ohjausmenetelmiä.
3.2. Hallitset tieto- ja viestintätekniikan perustaidot.
3.3. Opetat ja/tai ohjaat digitaalisia oppimisratkaisuja hyödyntäen.
4. Opetat ja ohjaat opiskelijan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen turvallisuuden huomioiden.

Suunnitteluosaaminen

1. Suunnittelet oman alasi koulutuskokonaisuuden.

Olen työhistoriani aikana toiminut sekä opetustehtävissä että ohjaustehtävissä. Opetustehtävissä olen ollut sekä yksilö, pienryhmä että asiantuntijakouluttajana. Ohjaustehtävissä yksilö- ja ryhmäohjauksissa niin koulun puolella kuin oppilaitoksen asuntolassa. Kummassakin olen vetänyt opintokokonaisuuksia, jotka sisältyvät opiskelijan henkilökohtaiseen opetussuunnitelmaan.

Otan tähän osioon esimerkin "elävästä elämästä", jonka opettajana voisin pohjakoulutukseni puolesta toimia. Pienryhmä opiskelijoita opiskelee Ammattiopisto Luovissa Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa, TELMAssa. Koulutus on tarkoitettu opiskelijoille, jotka tarvitsevat paljon apua ja ohjausta. Koulutuksen tavoitteena on, että opiskelija saa taitoja työhön ja itsenäiseen elämään. Koulutuksen kesto sovitaan opiskelijan henkilökohtaista osaamisen suunnitelmaa eli HOKSia laadittaessa. Kokonaan suoritettavan koulutuksen kesto on 1-3 vuotta. Koulutuksesta ei voi valmistua ammattiin. Opetushallitus määrittelee, mitä koulutukseen sisältyy. Koulutuksen osat ovat valinnaisia. Opiskelija voi opiskella koulutuksen osia yksilöllisten tavoitteiden mukaan. Koulutuksen laajuus merkitään osaamispisteinä. Kokonaan suoritettu TELMA-koulutus on laajuudeltaan 60 osaamispistettä. Opiskelija voi myös suorittaa osan TELMA-koulutuksesta. Tällöin opintojen laajuus muodostuu suoritettujen opintojen mukaan.

1.1. Mitkä asiakirjat ohjaavat opetuksen ja ohjauksen suunnittelua?

Tämä osio oli aiheenamme myös lähipäivien opetustunnilla. Opetus toteutettiin Learning cafe -menetelmää käyttäen ja minun vastuulla oli vetää oppilas- ja opiskeluhuoltolain osio. Tässä padlet, jossa koottuna opettamani aihe: https://padlet.com/annika_kontu/zp8yqit83tfu

Opetuksen ja ohjauksen suunnittelua ohjaavia asiakirjoja on useita, joista opetussuunnitelma nousee ensimmäisenä mieleeni. Mikä sitten opetussuunnitelma on? Opetussuunnitelma on opetuksen ja oppimisen suunnittelun lähtökohta ja väline sekä keskeinen osa opetus- ja oppimisprosessia. Opetussuunnitelma on koulutuksen järjestäjän laatima ja hyväksymä hallinnollinen ja julkinen asiakirja. Opetussuunnitelmalla varmistetaan koulutuksellisten perusoikeuksien, tasa-arvon, opetuksellisen yhtenäisyyden, laadun ja oikeusturvan toteutuminen sekä tutkinnon edellyttämien ammattitaitovaatimuksien toteutuminen.



Lähde; Esan ja Tiiun resurssipankki

Opetussuunnitelmat perustuvat lakeihin, mm Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuksesta, Laki ammatillisesta koulutuksesta ja valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista. Jokainen kouluttaja käyttää lakiin perustuvaa opetussuunnitelmaa runkona ja muokkaa sitä soveltuvin osin. Tutkinnon perusteiden ajankohtaiset tiedot voi tarkistaa opintopolun e-perusteista; Opintopolun e-perusteet. Aina tulee varmistaa, että käytetään ajan tasalla ja lain voimaista opetussuunnitelmaa.

Muita opetuksen ja ohjauksen suunnittelua ohjaavia asiakirjoja ovat opetusta ja varhaiskasvatusta koskeva lainsäädäntö, varhaiskasvatussuunnitelma, suunnitelma oppilaiden suojelemiseksi kiusaamiselta, häirinnältä ja väkivallalta, pelastussuunnitelma, kriisisuunnitelma, työsuojelun toimintaohje ja turvallisuuskansio.

Mitkä asiakirjat sitten määrittävät Luovin opetusta ja ohjausta valtakunnallisella ja paikallisella tasolla? 

Kaiken taustalla ja lähtökohtana ovat valtakunnalliset opetushallituksen laatimat tutkinnon perusteet. Opetushallitus antaa eri koulutusmuotoja ja -aloja sekä tutkintoja varten perusteet. Opetussuunnitelman perusteet on määräys, jolla koulutuksen järjestäjä velvoitetaan sisällyttämään koulu- ja järjestäjäkohtaiseen opetussuunnitelmaan opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt. Tällä määräyksellä varmistetaan koulutuksellisten perusoikeuksien, tasa-arvon, opetuksellisen yhtenäisyyden, laadun ja oikeusturvan toteutuminen. Opetushallitus seuraa opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteiden toiminnallisia vaikutuksia pääasiassa koulutuksen arvioinnin yhteydessä.

Linkki: e-Perusteet, TELMA

Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen osat ovat:
1. Ammatillisen toimintakyvyn vahvistaminen, 0-25 osaamispistettä.
2. Opiskeluvalmiuksien vahvistaminen, 0-15 osaamispistettä.
3. Työelämään valmentautuminen, 0-20 osaamispistettä.

Koulutus muodostuu määritellyistä valinnaisista koulutuksen osista (sekä muista valinnaisista koulutuksen osista, joista opiskelija voi suorittaa omien tavoitteidensa mukaisesti osaamistavoitteita 0-20 osaamispisteen verran.

Valtakunnallisen tason lisäksi on paikallisesti määritellyt ops:t, joiden mukaan opetus toteutetaan. Luovin ops:t: Linkki. Tämän linkin takaa löytyy esimerkiksi Telma-koulutuksen kuvallinen opetussuunnitelma sekä Telma-koulutuksen toteuttamissuunnitelma.

Mitä sitten on laadukas opetus ja ohjaus? 
"Ohjaus koulussa ja oppilaitoksessa on jatkuvaa, vuorovaikutteista ja tavoitteellista toimintaa oppilaan ja opiskelijan oppimisen, kasvun ja kehityksen tueksi. Ohjaus on kaikkien koulussa ja oppilaitoksessa sekä erilaisissa oppimisympäristöissä työskentelevien yhteistä työtä. Koulun toimintakulttuuri tukee ohjauksen järjestämistä" (Hyvän ohjauksen kriteerit, OPH).

Tätä on kuvattu mielestäni loistavasti Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun materiaalissa; Laadukas oppiminen. Tämän kuvan lisäksi Hyvän ohjauksen kriteereissä on sanoitettu, millaista ohjauksen olisi hyvä olla perus- ja lukio-opetuksessa sekä ammatillisessa koulutuksessa. Jokaista tulee kunnioittaa yksilönä, jolla on oikeus laadukkaaseen opetukseen ja ohjaukseen, yksilön tarpeiden mukaisesti. Oppijan tulisi olla aktiivinen ja osallistuva, joka arvioi omaa oppimistaan ja toimintaansa. Häntä autetaan ja tuetaan ohjauksen avulla kuulumaan ryhmään ja toimimaan ryhmän jäsenenä. Opetuksessa ja ohjauksessa huomioidaan oppija kokonaisvaltaisesti ja tähdätään kaikella ohjauksella, opetuksella ja toiminnalla siihen, että nuori saavuttaa täysivaltaisen, aktiivisen ja vastuullisen yhteiskunnan jäsenyyden.

Mielestäni ammatillisessa koulutuksessa, jossa itse työskentelen, etenkin tätä ryhmäytymistä ja ryhmässä toimimisen taitoja haastaa tänä päivänä osaamisperusteisuuteen siirtyminen ja sen tuoma paine siihen, että yhä enemmän oppimista tapahtuisi työelämässä. Opiskelijat ovat jo nyt palautteissaan tuoneet esille sitä, etteivät koe olevansa osa ryhmää/luokkaa. Omassa työyhteisössä, jossa työskentelemme ammatillisen erityisopetuksen parissa, olemme ottaneet nämä OPH:n ohjauksen kriteerit tarkasti pohdinnan alle ja juuri siltä kannalta, että miten nämä toteutuvat meillä ja miten niitä voitaisi huomioida vielä paremmin.

1.2. Suunnittelua ohjaavia oppimisen teorioita ja oppimiskäsityksiä

Opettajan omat käsitykset oppimisesta ja opetuksesta vaikuttavat opettajan opetustoimintaan. Oma oppimiskäsitys luo perustan omalle pedagogiselle ajattelulle. Kunkin oman oppimiskäsityksen pohjalta luomme opettajina omat puitteemme käytännön toiminnan suunnittelulle ja toteutukselle.

Oppimiskäsityksiä on erilaisia:
1. Behavioristinen oppimiskäsitys, jossa oppiminen nähdään käyttäytymisen muutoksena.
2. Kognitiivinen oppimiskäsitys, jossa oppiminen on tiedon prosessointia.
3. Humanistinen / Kokemuksellinen oppiminen, jossa oppiminen nähdään syklinä kokemuksen, pohdinnan, käsitteellistämisen ja toiminnan välillä.
4. Konstruktivismi, jossa oppiminen on tiedon rakentamisen prosessi.

Miten eri oppimiskäsitykset sitten ohjaavat oppimista? Tässä alla on kuva Jyväskylän ammattikorkeakoulun oppimateriaalista, jossa on kuvattu sitä, mitä eri paradigmoista on seurannut oppimisen ohjaamiseen:

Oppimiskäsityksistä lisää Jyväskylän ammattikorkeakoulun oppimateriaalista; Oppimiskäsitykset.
Opettaja soveltaa kyseisiä oppimisteorioita oman osaamisensa mukaan ja pyrkii löytämään erilaisia menetelmiä erilaisille oppijoille. Ymmärrys erilaisista oppimiskäsityksistä ja -menetelmistä on tärkeää, jotta osaisi löytää jokaiselle oppijalle omanlaisia, juuri hänen oppimiselle soveltuvia menetelmiä. Toiset oppivat tekemällä, toiset lukemalla, toiset kirjoittamalla, toiset näkemällä, toiset kuulemalla, toiset juttelemalla jne. Tänä päivänä puhutaan paljon myös ns. flippaamisesta eli flip and learing, jossa opiskelija opettaa toisille jonkun tietyn osa-alueen. Tätä menetelmää sovellettiin muun muassa näissä meidän pedagogisissa opinnoissa.

1.3. Oppimisprosessin merkitys opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa

Meidän lähipäivillä tämän osa-alueen opetustunnilla käytettiin lähteenä Lappeenrannan yliopiston tekemää opettajan laatuopasta (2013), jossa on mielestäni hyvin kuvattu oppimisen prosessia. Opetustilanteessa on kaksi tärkeää toimijaa; opiskelija ja opettaja. LUT:n opettajan laatuoppaan (2013) mukaan, opiskelija tekee oppimistekoja ja opettaja opetustekoja. Opiskelija on vastuussa oppimisestaan ja sitä kautta osaamisensa kehittymisestä ja opettaja on vastuussa siitä, että hän mahdollistaa oppimista. Oppimisprosssilla tarkoitetaan määrätietoista muutosprosessia, jossa ihminen itse pyrkii ohjaamaan oppimistaan.

Oppimisprosessissa on erilaisia vaiheita; Oppimisen vaiheet; JAMK:

1. Motivoituminen: tiedollisen ristiriidan avulla oppijassa herää sisällöllinen mielenkiinto opittavaa asiaa kohtaan
2. Orientoituminen: oppija muodostaa itselleen tiedon omaksumista ja siihen liittyvien tehtävien ratkaisemista edistävän tietoisen ”linssin”, orientaatioperustan eli kokonaiskuvan, selitys- tai toimintamallin, joka auttaa häntä näkemään ja valikoimaan oleelliset asiat sekä kytkemään yksityiskohdat kokonaisuuksiksi
3. Sisäistäminen: oppija suhteuttaa uutta tietoa aikaisempaan, tulkitsee ja sulauttaa tiedot uudeksi malliksi
4. Ulkoistaminen: opittavaa periaatetta sovelletaan ja sen avulla ratkaistaan konkreettisia ongelmia
5. Arviointi: oppija tarkastelee kriittisesti opittavan selitys- ja toimintamallin pätevyyttä ja todenmukaisuutta
6. Kontrolli: oppija tarkastelee etäältä omaa oppimistaan ja pyrkii tietoisesti parantamaan opiskelumenetelmiään.

Motivoitumis- ja orientoitumisvaiheessa arvioit aikaisempaa osaamistasi, tunnistat oman oppimistarpeesi ja motivoidut oppimaan sekä hahmotat kokonaiskuvan opittavasta aiheesta. Motivaatioon pätee loistavasti lähipäivillä kerrottu sanonta; oppimisen ovi on sisältäpäin suljettu. Ovea ei pysty aukaisemaan kukaan muu kuin opiskelija itse. Häntä voi houkutella eri tavoin se ovi aukaisemaan, muttei mitään tapahtu oppimisen suhteen ennen kuin ovi on sisältäpäin aukaistu. Motivaatiota on kuvattu kaaviolla: asian tärkeys itselle x onnistumisen todennäköisyys x tekemisen ilo. Kaavan perusajatuksena on se, että mikäli joku osio on nolla, myös motivaatio on nolla.

Opittavan asian syventävässä sisäistämisen ja ulkoistamisen käsittelyvaiheessa kerätään opittavasta asiasta tietoa; kasvatetaan omaa tietopohjaa. Tässä vaiheessa ehdottoman tärkeää on omakohtaistaa opittua ja soveltaa se omaan toimitaansa. Ainakin omalla kohdalla käy niin, että mikäli minä en sisäistä opittua asiaa ja saa sitä sovellettua osaksi omaa toimintaani, se ei kauan mielessä pysy.

Kun oppimiprosessissa päästään pidemmällä ja tietopohjaa on lisätty, sovellettu ja sisäistetty, alkaa opitun asian kriittinen pohdinta ja uusien näkökulmien ja käytäntöjen luominen. Itse käytän pohdintaa tietoisena työkaluna ja pohdin opittuja asioita, lisäten osaamistani ja kehittäen toimintaani oppimani mukaisesti. Tämä oppiminen on mielestäni ns. kehä, jota kierretään koko elämä. Aina opitaan edellisen opitun päälle jotain uutta ja edetään kehässä pidemmälle ja pidemmälle. En itse koe olevani koskaan valmis oppimiseni suhteen, aina on uutta opittavaa ja uudella tavalla opittavaa.

Oppimisessa on hyvä muistaa kaksi edesauttavaa periaatetta; reflektiivisyys ja dialogisuus.
Reflektiivisyys on omien perusnäkemysten kriittistä pohdintaa, toisin sanoen oppija kyseenalaistaa olettamuksiaan, havahtuu uusiin, hyödyntää vaihtoehtoisia näkökulmia ja muotoilee ongelmia uudelleen. Dialogisuus puolestaan tarkoittaa yhdessä ajattelemista. Se edellyttää toisen arvostamista, kykyä ja halua kuunnella muita, itsensä suoraan ilmaisemista ja kykyä reflektiivisyyteen. Sekä reflektiivisyys että dialogisuus edellyttävät riittävän turvallista ilmapiiriä, jotta ihmiset uskaltavat aidosti heittäytyä oppimaan itseltä itsestä, muilta ja muista. (Kouluttajana kehittyminen, Kupias 2007)

Jotta me voitaisi ihmisenä kehittyä, me tarvitsemme palautetta. Kehittyäkseen ihminen tarvitse palautetta – joko itseltään tai muilta. Palaute voi olla esimerkiksi tietoa omasta tai muiden käyttäytymisestä, toiminnasta tai suoriutumisesta. Palautteeseen liittyy aina sekä palautteenantajan että palautteensaajan tulkintaa. Ilman palautetta ihminen ei voi peiltata omaa toimintaansa ja oppia virheistään. (Hyvä kouluttaja, Kupias, Koski 2012)

Mikä on sitten minun oppimiskäsitykseni ja miten sovellan sitä opettajana?

Lyhyesti sanottuna, ilman tieteellisiä termejä, koen oppivani parhaiten itse kokemalla ja löytämällä opittavaan asiaan jonkun sisäisen motivaattorin. Kaikki elävät esimerkit, tarinat, omat kokemukset aiheesta helpottavat oppimistani. Jotenkin koen olevani sekalainen sekoitus kongnitiivista, kokemuksellista ja konstruktivistista oppimista. Minulle on opettajana tärkeää luoda opiskelijalle omakohtaisia kokemuksia aiheesta eli pitää päästä itse kokemaan ja kokeilemaan, omien käsien kautta tekemään.

Opettajana koen olevani juuri oikeassa oppilaitoksessa töissä, sillä Luovissa pyritään toteuttamaan oppimista käytännössä tekemällä, ei teoriaa "päntäten" luokkaopetuksessa. Teoria pitäisi niin paljon kuin on mahdollista viedä käytäntöön ja kokemukseni mukaan sitä pystyy sinne hyvin paljon viemäänkin. Oman kokemukseni mukaan perustutkinnoissa esimerkiksi yhteiset tutkinnon osat pystytään hyvinkin pitkälle nivomaan käytännön työhön. Otetaan nyt vaikka esimerkkinä meiltä ravintola- ja cateringalan perustutkinto, jossa voidaan matematiikkaa opetella käytännöntöissä mittaamalla reseptiikkaan sopivia ainesmääriä. Itse suosin opettajana tutustumiskäyntejä eri kohteisiin, harjoittelemalla monenlaisia työtehtäviä, teettämällä erilaisia tehtäviä niin yksilö-, pari- kuin ryhmätöinäkin. Ja yksi hyvin toimiva tapa meillä erityisopiskelijoiden parissa toimii vertaisoppiminen, jossa opiskelijat opettavat toinen toisilleen. Esimerkiksi joku useamman vuoden opiskelijana ollut opiskelija opettaa uutta opiskelijaa.

Toki ei kaikkea opetusta pystytä tekemään ns. kädet rasvassa, vaan osa opetuksessa pitää tapahtua myös luokkaopetuksena. Tällöin pyrin tuomaan luokkaopetukseen erilaisia menetelmiä, jotka "värittävät" teoriaa ja pitävät paremmin mielenkiintoa yllä. Haasteellista on se, että saa toteutettua kaikille opiskelijoille jotakin, sillä kaikki eivät suinkaan hyödy samanlaisesta opetustavasta tai -menetelmästä. Itselle on tärkeää se, että oppii tuntemaan opiskelijan ja oppii tietämään, mikä toimii kullekin. Vaihtelevuus on tässä kohtaa ydin asia, sillä vaihtelemalla ja kokeilemalla erilaisia menetelmiä pysyy opiskelijalla mielenkiinto yllä ja oppii myös tunnistamaan, mikä tapa sopii kenellekin. Erilaisia opetusmenetelmiä löytyy vaikka kuinka, kun pistää googleen hakusanaksi esimerkiksi "opetusmenetelmät". Tässä muutamia linkkejä, joista saa vinkkejä erilaisiin opetusmenetelmiin: AMOK, opetusmenetelmät, Peda.net ja 200 erilaista opetusmenetelmää.

Kerron yksinkertaisen esimerkin TELMAssa opiskelevasta pojasta, jolle opetin itsenäistymistaitoja. Poika taustaltaan lievästi kehitysvammainen ja toimintakyvyltään tarvitsee aikuisen ohjausta ja tukea arkiasioiden opettelemiseen. Hänen taitonsa omien hygienia-asioiden hoitamisessa vaati harjaannuttamista, jotta hän oppisi huolehtimaan itsestään paremmin ja näin olemaan tulevaisuudessa itsenäisempi. Toimintakyvyltään hänellä on mahdollisuus oppia taitoja itsestään huolehtimisesta. Aluksi lähdimme siitä, että puhuimme tarpeesta huolehtia itsestä ja hygieniasta; miten se hyödyttää itseä ja miten se vaikuttaa myös muihin ihmisiin. Toisin sanoen pyrin houkuttelemaan opiskelijan omaa motivaatiota erilaisin esimerkein ja havaintomateriaalien avulla esiin. Me teimme yhdessä kuvallisia ohjeita suihkussa käymiseen ja vaatteiden vaihtamiseen toiminnanohjauksen tueksi. Pikku hiljaa opiskelija alkoi nähdä oppimassaan asiassa mielekkyyttä, sillä hän sai muilta opiskelijoilta positiivista palautetta siisteydestään ja siitä, että tuoksui hyvälle. Opiskelija alkoi siis sisäistää toimintamallia paremmin omaan arkeensa kuuluvaksi, vaikka lähtökohta oli se, ettei häntä hirveästi asia kiinnostanut. Opiskelija alkoi jopa viikkojen edetessä ehdottaa uusia tavoitteita; hän haluaisi oppia pesemään myös pyykkiä itsenäisesti. Mielestäni tässä on hyvä esimerkki siitä, miten oppimisprosessi etenee motivaatio - sisäistäminen - ulkoistaminen - toiminta ja arviointi.

Ammatillinen kohtaaminen

Osaamistavoitteet:
11. Toimit tavoitteellisessa vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa. 
11.1. Ohjaat opiskelijoiden ammatillista kasvua.
11.2. Kohtaat opiskelijat ryhmänä ja yksilöinä tilanteen mukaan.
12. Teet yhteistyötä ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun muiden toimijoiden kanssa.


Tämän lähipäivän aiheena oli ammatillinen kohtaaminen. En harmikseni päässyt lähipäivään, sillä minulla oli oman työpaikkani esimieskoulutuspäivä, jossa itseasiassa käsiteltiin johtamista, vuorovaikutusta ja työyhteisön valmentamista.


Oman tiimini opetustunti pidettiin aiheesta "opettaja työyhteisön jäsenenä". Osallistuin tämän tunnin valmisteluihin suunnittelemalla, lukemalla opetusmateriaalia ja tekemällä palautepohjan google forms:n avulla, jossa osa arvioinneista oli asteikolla 1-5 ja osa avoimia kysymyksiä. Halusin palautteessa haastaa myös oppijaa arvioimaan omaa oppimistaan. En ollut koskaan aiemmin tehnyt palautelomaketta google forms:ssa. Kyllähän se aluksi meni harjoitteluksi - yrityksen ja erehdyksen kautta. Loppujen lopuksi ohjelma olikin helppo käyttää ja tulen ehdottomasti käyttämään sitä jatkossakin. Erittäin kätevä pohja palautteen tekemiseen ja soveltuu monenlaisen palautteen kysymiseen.


Kävin jälkikäteen tutustumassa reaaliin lisättyihin opetusaiheisiin ja -menetelmiin ja tein niiden pohjalta havainnon, että aihe on itselleni aika tuttu. Omassa työssäni olen pitänyt koulutuksia - niin sisäisiä kuin ulkoisia - esimerkiksi aiheista kohtaaminen, vuorovaikutus, erityisopiskelijan kohtaaminen, erilaiset oppimistyylit ja menetelmät. Liitän tähän bogiini muutaman kuvan omista luentomateriaaleistani.

1. Toimit tavoitteellisessa vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa.

Omat vuorovaikutustaitoni on arvioitu useaan otteeseen erilaisten ilmapiiri- ja henkilöstökyselyjen avulla, sillä olen toiminut esimieheni jo reilu 12 vuotta. Ajattelen esimiestyötä lähinnä valmentamisena ja ihmisten vahvuuksien ja osaamisen hyödyntämisenä sekä tiimityön kehittämisenä. En usko hierarkiseen ns. auktoritääriseen johtamiseen. Mielestäni, että esimiestyö on verrannollinen myös opettaja-opiskelijasuhteeseen, sillä siinäkin on kyse valmentamisesta, kuten on myös esimies-alaissuhteeessa. Olen kehittänyt omaa vuorovaikutustyyliäni saamieni palautteiden sekä käymieni vuorovaikutus/-johtamiskoulutuksien pohjalta. Hankalinta on ollut nähdä itsessäni ne ns. sokeat pisteet, joita ei heti tunnista ja tiedosta. Erittäin toimiva menetelmä itsensä kehittämisessä vuorovaikutustyylin osalta on ollut asiakastilanteen videointi, jossa joutui seuraamaan omaa tapaa toimia. Tästä on lähtenyt oma kehitykseni kohti hyviä vuorovaikutustaitoja ja sillä tiellä olen edelleen. En väitä, että jokainen vuorovaikutustilanne menisi itsellänikään aina nappiin, vaikka koenkin saaneeni tähän runsaasti koulutusta. Tarvitaan taitoa reflektoida ja arvioida itseä ja omaa tapaa toimia ja tehdä tarvittaessa muutoksia tai kokeilla eri lähestymistapoja, jotta vuorovaikutus olisi jatkossa tavoitteellisempaa ja molempia osapuolia palvelevaa. Aina välillä törmää tilanteisiin, jossa huomaa jostain syystä ärsyyntyvänsä ja näiden jälkeen pitää aina pysähtyä pohtimaan, mitä ja mistä syystä tapahtui, voisinko toimia jotenkin toisin. Kukaan meistä ei voi muuttaa toisen tapaa toimia, vaan kaikki lähtee meistä itsestä. Tästä on kyse myös sporttien käyttämässä ohjauksen teorioissa eli kykyä joustaa omassa vuorovaikutustyylissä ja käytettävissä menetelmissä; Ohjaamismenetelmät.

Oma vuorovaikutustyyli ja tapa kohdata opiskelija on mielestäni erittäin tärkeää, sillä ensikohtaamisesta lähtien luot pohjan tulevalle vuorovaikutussuhteellenne. Toimivan vuorovaikutuksen perustana on, että olet aidosti läsnä vuorovaikutustilanteessa ja kiinnostunut toisen esille tuomista asioista. Mikäli vuorovaikutustilanne lähtee ns. väärällä jalalla liikenteeseen ja toisesta saa huonon ensivaikutelman, sitä on todella haasteellinen korjata jälkikäteen. Sanotaan jopa, että saat tehdä enemmän kuin tuplasti töitä saadaksesi vuorovaikutussuhteen kääntymään positiiviseksi, jos annoit ensikohtaamisesta jäi toiselle negatiivinen tunne. Olen käynyt muutama vuosi sitten Toimiva vuorovaikutus koulutus -ohjaaja koulutuksen, jossa keskiössä on luoda tasa-arvoinen ja arvostava vuorovaikutussuhde. Toimiva vuorovaikutus koulutuksessa käytetään pohjana Thomas Gordonin filosofiaa, johon voit tutustua tarkemmin esim. GTI, filosofia.


Kuusi periaatetta toimivaan vuorovaikutukseen (pohjautuu Gordonin filosofiaan):

1. Kuuntelen ymmärtääkseni, en keskeyttääkseni.
2. Olen läsnä samaan aikaan saman asian äärellä.
3. Autan toista hänen omissa asioissaan, en omissani.
4.  Pyrin siihen, että toinen on vuorovaikutuksen jälkeen paremmalla tuulella kuin ennen sitä.
5. Pidän positiivisen palautteen 5-1 suhteessa kriittiseen palautteeseen.
6. Olen mahdollisimman rehellinen ja avoin.

Mielestäni kaiken vuorovaikutuksen lähtökohta on se, että minä tunnen itseni, omat arvoni ja osaan tunnistaa omat tunnetilani, tiedostan ne sekä pystyn mukauttamaan omaa vuorovaikutustyyliäni tarpeen mukaan.

Tässä jäävuoressa näkyy mielestäni kuvainnollisesti se, että se mitä näemme vain "pintaraapaisun" ihmisestä. Kussakin meissä on se historia ja taustalla ns. pinnan olevat asiat, jotka vaikuttavat meidän vuorovaikutustilanteeseen (oma menneisyys, kasvatus, aikaisemmat kokemukset yms). Meidän pitää pystyä kohtaamaan ja ymmärtämään myös nämä pinnan alla olevat asiat, jotta vuorovaikutussuhteemme on tavoitteellinen ja arvostava.

Tutkimusten mukaan vuorovaikutussuhteella on suurin merkitys asiakassuhteen laatuun. Ei ole toki ihan sama, mitä menetelmiä käytät, vaan myös menetelmät tulee olla sopivia kuhunkin vuorovaikutussuhteeseen. Sanonta "kaikki ei sovi kaikille" pitää paikkansa, sillä myös menetelmien käyttöä tulee mukauttaa kullekin opiskelijalle sopivaksi. Aika suuri merkitys on myös "selittämättömällä syyllä", johon tutkimuksien mukaan sisältyy esim. verbaalisen ja nonverbaalisen viestintä, ensivaikutelma ja ns. yhteensopivat kemiat. Se mitä sanon ei saisi olla ristiriidassa sen kanssa, miltä näytän ja miten olen/toimin vuorovaikutustilanteessa. Väitetään jopa, että asennot, ilmeet ja eleet ovat tärkeämpiä kuin sanat.

"Sinä olet tärkeä, siksi kuuntelen. Minä olen tärkeä, siksi kuuntelen". Kahden ihmisen välinen vuorovaikutus on sitä, että ilmaisee itse omaa kokemusta toiselle ja toinen reagoi siihen tai päinvastoin. Viestejä lähetetään sekä sanallisesti että sanattomasti (eleet, äänenpainot, ilmeet, äänensävy). Toimivassa vuorovaikutuksessa molempien kokemukset tulevat riittävästi ilmaistuksi ja kuulluksi eli toisin sanoen vuorovaikutus on dialogista ja vastavuoroista. Molempien kohdalla vuorovaikutukseen vaikuttavat tehdyt havainnot, tulkinnat, tunteet sekä omat toiveet ja tarpeet. Kun nämä osa-alueet saadaan näkyväksi, vuorovaikutus toimii. Onneksi puhumisen ja kuuntelemisen taitoa voidaan harjoitella ja siinä voi kehittyä.

2. Ohjaat opiskelijoiden ammatillista kasvua.


Mielestäni toteutan pääsääntöisesti ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyteen pyrkivää vuorovaikutusta. Haluan, että opiskelija on paras asiantuntija omassa asiassaan. Keskityn onnistumisiin, annan positiivista palautetta ja kannustan. Tuon esille rehellisesti myös omat ajatukset sekä annan palautetta. Kiinnitän huomioni onnistumisiin ja ongelmavapaisiin alueisiin sekä tavoitteista tehdään yhdessä opiskelijan kanssa konkreettisia ja saavutettavissa olevia. Pyrin siihen, että suunta on tulevaisuudessa ja menneisyyttä ja aikaisempia kokemuksia käytetään lähinnä tulevaisuuden rakennusaineina. Kannustuksen ja positiivisen palautteen kautta tavoitteiden saavuttaminen on todennäköisempää kuin jos keskitytään pelkästään epäonnistumisiin ja virheisiin.


Tällä hetkellä työssäni erityisopiskelijoiden parissa jokaiselle opiskelijalle tehdään henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Suunnitelma tehdään yksilöllisesti. 1.1.2018 lähtien suunnitelmaa kutsutaan henkilökohtaistamissuunnitelmaksi. Hojks:iin sisältyy myös Hops:n osuus eli henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Meillä luovissa työtämme ohjaa kunkin ammattialan ops; Opetussuunnitelmat. Näiden pohjalta kunkin kohdalla katsotaan, mitkä ovat ammattitaitovaatimukset ja mitä osaamista opiskelijalla ja on sekä mitä hänen tulee vielä kehittää. Tavoitteet luodaan kullekin yksilöllisesti oman osaamisen kehittämissuunnitelman mukaisesti. Arviointikeskusteluja käydään vähintään 3 kertaa lukuvuodessa, jossa arvioidaan tavoitteiden edistymistä, osaamisen kehittymistä sekä laaditaan uusia tavoitteita.


Itse voisin jatkossa toimia Luovilla esimerkiksi opettajan Valma ja Telma -ryhmien opettajana, sillä sosionomin koulutus täydennettynä opettajan pedagogisella koulutuksella antaa minulle pätevyyden kyseisten ryhmien opettajana toimimiseen.

3. Kohtaat opiskelijat ryhmänä ja yksilöinä tilanteen mukaan.

Pyrin käyttämään erilaisia opetusmenetelmiä riippuen siitä, tehdäänkö asioita ryhmässä vai yksilön kanssa. Ensimmäisten lähipäivien aikana pelasimme peliä, jossa oli lueteltuna erilaisia opetuksenmenetelmiä ja nämä tuli selittää muille, jos niiden kohdalle pelilaudalla osui. Huomasin, että olin tietoinen suurimmasta osasta pelin menetelmistä ja olen niitä käyttänyt niin erityisopiskelijoiden kanssa yksilönä ja/tai ryhmänä kuin asiantuntijakoulutuksia pitäessäni.

Opettajalla tulee olla taito ryhmäyttää oma opetusryhmänsä. Oli sitten kyse lyhyestä koulutustilanteesta tai pidempiaikaisesta opetuksesta. Ryhmätyötaidot, vuorovaikutus, motivaatio ja tunne ryhmään kuulumisesta tulee saavuttaa jokaisen ryhmän osalta mahdollisimman hyvin.

Ryhmässä pitäisi pystyä tuomaan oma mielipide esille ja tässä opettajalla on iso rooli. Opettajan tulee yhdessä ryhmän kanssa luoda sellainen ilmapiiri, että asioista pystytään keskustelemaan, omia ajatuksia uskalletaan sanoa ääneen ja toisia arvostetaan. Mielestäni hyvällä ryhmällä on merkitystä esimerkiksi opiskelijan motivaatiolle. Hyvässä ryhmässä viihtyy paremmin ja sinne haluaa tulla, vaikka joskus tympäisisikin. Hyvä ryhmähenki syntyy myös siitä, miten opettaja toteuttaa opettajan eettisiä periaatteita.

Se, että pystyt kohtaamaan opiskelijat ryhmänä, ei vielä riitä. Opettajan pitää pystyä kohtaamaan opiskelija myös yksilönä. Kullakin yksilöllä on omat henkilökohtaiset tarpeet ja tavoitteet, jotka opettajan olisi hyvä tiedostaa. Opiskelijatuntemus nousee korkeaan rooliin. Mikäli et käytä aikaa oppiaksesi tuntemaan opiskelijaa yksilönä, syntyykö teidän välille aito vuorovaikutussuhde? Oletko silloin enemmän asiantuntija ja neuvoja kuin pyrkisitte yhteistyössä kohti sovittua tavoitetta. Pyrkiikö opiskelija silloin kohti omaa tavoitetta vai kohti opettajan tavoitetta? Hankalia eettisiä kysymyksiä, joihin jokainen opettaja varmasti urallaan tasaisin väliajoin törmää. Jotkut opiskelijat vaativat enemmän yksilöohjausta kuin toiset ja tämäkin olisi opettajan hyvä tiedostaa. Ryhmää ei voi tässä suhteessa "tasapäistää", vaan tulee huomioida yksilön tarpeet.

4. Teet yhteistyötä ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun muiden toimijoiden kanssa.


Tällä hetkellä työssäni opiskeluhyvinvointipäällikkönä toimin monessa erilaisessa verkostossa, kuten opiskelijan lähiverkosto esim. opiskelija, huoltaja, sos.toimi, terveydenhuolto. Lisäksi työssäni olen mukana opiskeluhuollon Luovin sisäisissä verkostoissa esim. opiskeluhyvinvoinnin ohjausryhmä, opettajat sekä talon ulkopuolisissa verkostoissa esim. Muhoksen kunnan opiskeluhuollon ohjausryhmä, huoltajat, sosiaalitoimi ja terveydenhuollon toimijat, muut ammatilliset oppilaitokset (esim. OSAO).


Olen toiminut useamman vuoden Luovin asiantuntijakouluttajana, jossa meitä on joissain koulutuksissa ollut useampi kouluttaja. Kouluttajien kesken olemme tehneet työnjaon, jossa on sovittu, kuka kouluttaa, mitä kouluttaa ja miten kouluttaa. Ollaan pyritty hyödyntämään kunkin kouluttajan vahvuuksia ja osaamisalueita. Yhdessä ollaan rajattu koulutusosio ja sovittu näkökulmat ja keskeiset sisällöt, minkä pohjalta koulutus suunnitellaan. Mikäli ollaan oltu samassa koulutuspäivässä, ollaan tehty myös selkeä työnjako päivän kulusta ja siitä, milloin toinen avustaa ja toinen kouluttaa ja toisin päin. Kun ollaan saatu koulutuksen palaute, ollaan käyty se yhdessä läpi ja tehty seuraavaa kertaa varten muun muassa muutoksia seuraavan koulutuksen sisältöön, aikataulutukseen. Lisää tiimiopettajuudesta: Tiimiopettajuus, mitä se on? 


Koen, että tiimiopettajuus on tulevaisuuden suunta, jossa painopiste minun työstä siirtyy meidän työhön. Tämä haastaa meitä opettajia tekemään vielä enemmän yhteistyötä toistemme kanssa, jakamaan osaamistamme, tekemään asioita yhteisöllisesti ja itse aktiivisesti osallistuen. Opettajalla tulee olla hyvät työyhteisötaidot, joista meidän Sote -tiimi piti myös lähipäivän opetustunnit "opettaja työyhteisön jäsenenä", jossa aiheina olivat alaistaidot, työhyvinvointi ja moniammatillisuus.