Suunnitteluosaaminen

1. Suunnittelet oman alasi koulutuskokonaisuuden.

Olen työhistoriani aikana toiminut sekä opetustehtävissä että ohjaustehtävissä. Opetustehtävissä olen ollut sekä yksilö, pienryhmä että asiantuntijakouluttajana. Ohjaustehtävissä yksilö- ja ryhmäohjauksissa niin koulun puolella kuin oppilaitoksen asuntolassa. Kummassakin olen vetänyt opintokokonaisuuksia, jotka sisältyvät opiskelijan henkilökohtaiseen opetussuunnitelmaan.

Otan tähän osioon esimerkin "elävästä elämästä", jonka opettajana voisin pohjakoulutukseni puolesta toimia. Pienryhmä opiskelijoita opiskelee Ammattiopisto Luovissa Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa, TELMAssa. Koulutus on tarkoitettu opiskelijoille, jotka tarvitsevat paljon apua ja ohjausta. Koulutuksen tavoitteena on, että opiskelija saa taitoja työhön ja itsenäiseen elämään. Koulutuksen kesto sovitaan opiskelijan henkilökohtaista osaamisen suunnitelmaa eli HOKSia laadittaessa. Kokonaan suoritettavan koulutuksen kesto on 1-3 vuotta. Koulutuksesta ei voi valmistua ammattiin. Opetushallitus määrittelee, mitä koulutukseen sisältyy. Koulutuksen osat ovat valinnaisia. Opiskelija voi opiskella koulutuksen osia yksilöllisten tavoitteiden mukaan. Koulutuksen laajuus merkitään osaamispisteinä. Kokonaan suoritettu TELMA-koulutus on laajuudeltaan 60 osaamispistettä. Opiskelija voi myös suorittaa osan TELMA-koulutuksesta. Tällöin opintojen laajuus muodostuu suoritettujen opintojen mukaan.

1.1. Mitkä asiakirjat ohjaavat opetuksen ja ohjauksen suunnittelua?

Tämä osio oli aiheenamme myös lähipäivien opetustunnilla. Opetus toteutettiin Learning cafe -menetelmää käyttäen ja minun vastuulla oli vetää oppilas- ja opiskeluhuoltolain osio. Tässä padlet, jossa koottuna opettamani aihe: https://padlet.com/annika_kontu/zp8yqit83tfu

Opetuksen ja ohjauksen suunnittelua ohjaavia asiakirjoja on useita, joista opetussuunnitelma nousee ensimmäisenä mieleeni. Mikä sitten opetussuunnitelma on? Opetussuunnitelma on opetuksen ja oppimisen suunnittelun lähtökohta ja väline sekä keskeinen osa opetus- ja oppimisprosessia. Opetussuunnitelma on koulutuksen järjestäjän laatima ja hyväksymä hallinnollinen ja julkinen asiakirja. Opetussuunnitelmalla varmistetaan koulutuksellisten perusoikeuksien, tasa-arvon, opetuksellisen yhtenäisyyden, laadun ja oikeusturvan toteutuminen sekä tutkinnon edellyttämien ammattitaitovaatimuksien toteutuminen.



Lähde; Esan ja Tiiun resurssipankki

Opetussuunnitelmat perustuvat lakeihin, mm Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuksesta, Laki ammatillisesta koulutuksesta ja valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista. Jokainen kouluttaja käyttää lakiin perustuvaa opetussuunnitelmaa runkona ja muokkaa sitä soveltuvin osin. Tutkinnon perusteiden ajankohtaiset tiedot voi tarkistaa opintopolun e-perusteista; Opintopolun e-perusteet. Aina tulee varmistaa, että käytetään ajan tasalla ja lain voimaista opetussuunnitelmaa.

Muita opetuksen ja ohjauksen suunnittelua ohjaavia asiakirjoja ovat opetusta ja varhaiskasvatusta koskeva lainsäädäntö, varhaiskasvatussuunnitelma, suunnitelma oppilaiden suojelemiseksi kiusaamiselta, häirinnältä ja väkivallalta, pelastussuunnitelma, kriisisuunnitelma, työsuojelun toimintaohje ja turvallisuuskansio.

Mitkä asiakirjat sitten määrittävät Luovin opetusta ja ohjausta valtakunnallisella ja paikallisella tasolla? 

Kaiken taustalla ja lähtökohtana ovat valtakunnalliset opetushallituksen laatimat tutkinnon perusteet. Opetushallitus antaa eri koulutusmuotoja ja -aloja sekä tutkintoja varten perusteet. Opetussuunnitelman perusteet on määräys, jolla koulutuksen järjestäjä velvoitetaan sisällyttämään koulu- ja järjestäjäkohtaiseen opetussuunnitelmaan opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt. Tällä määräyksellä varmistetaan koulutuksellisten perusoikeuksien, tasa-arvon, opetuksellisen yhtenäisyyden, laadun ja oikeusturvan toteutuminen. Opetushallitus seuraa opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteiden toiminnallisia vaikutuksia pääasiassa koulutuksen arvioinnin yhteydessä.

Linkki: e-Perusteet, TELMA

Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen osat ovat:
1. Ammatillisen toimintakyvyn vahvistaminen, 0-25 osaamispistettä.
2. Opiskeluvalmiuksien vahvistaminen, 0-15 osaamispistettä.
3. Työelämään valmentautuminen, 0-20 osaamispistettä.

Koulutus muodostuu määritellyistä valinnaisista koulutuksen osista (sekä muista valinnaisista koulutuksen osista, joista opiskelija voi suorittaa omien tavoitteidensa mukaisesti osaamistavoitteita 0-20 osaamispisteen verran.

Valtakunnallisen tason lisäksi on paikallisesti määritellyt ops:t, joiden mukaan opetus toteutetaan. Luovin ops:t: Linkki. Tämän linkin takaa löytyy esimerkiksi Telma-koulutuksen kuvallinen opetussuunnitelma sekä Telma-koulutuksen toteuttamissuunnitelma.

Mitä sitten on laadukas opetus ja ohjaus? 
"Ohjaus koulussa ja oppilaitoksessa on jatkuvaa, vuorovaikutteista ja tavoitteellista toimintaa oppilaan ja opiskelijan oppimisen, kasvun ja kehityksen tueksi. Ohjaus on kaikkien koulussa ja oppilaitoksessa sekä erilaisissa oppimisympäristöissä työskentelevien yhteistä työtä. Koulun toimintakulttuuri tukee ohjauksen järjestämistä" (Hyvän ohjauksen kriteerit, OPH).

Tätä on kuvattu mielestäni loistavasti Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun materiaalissa; Laadukas oppiminen. Tämän kuvan lisäksi Hyvän ohjauksen kriteereissä on sanoitettu, millaista ohjauksen olisi hyvä olla perus- ja lukio-opetuksessa sekä ammatillisessa koulutuksessa. Jokaista tulee kunnioittaa yksilönä, jolla on oikeus laadukkaaseen opetukseen ja ohjaukseen, yksilön tarpeiden mukaisesti. Oppijan tulisi olla aktiivinen ja osallistuva, joka arvioi omaa oppimistaan ja toimintaansa. Häntä autetaan ja tuetaan ohjauksen avulla kuulumaan ryhmään ja toimimaan ryhmän jäsenenä. Opetuksessa ja ohjauksessa huomioidaan oppija kokonaisvaltaisesti ja tähdätään kaikella ohjauksella, opetuksella ja toiminnalla siihen, että nuori saavuttaa täysivaltaisen, aktiivisen ja vastuullisen yhteiskunnan jäsenyyden.

Mielestäni ammatillisessa koulutuksessa, jossa itse työskentelen, etenkin tätä ryhmäytymistä ja ryhmässä toimimisen taitoja haastaa tänä päivänä osaamisperusteisuuteen siirtyminen ja sen tuoma paine siihen, että yhä enemmän oppimista tapahtuisi työelämässä. Opiskelijat ovat jo nyt palautteissaan tuoneet esille sitä, etteivät koe olevansa osa ryhmää/luokkaa. Omassa työyhteisössä, jossa työskentelemme ammatillisen erityisopetuksen parissa, olemme ottaneet nämä OPH:n ohjauksen kriteerit tarkasti pohdinnan alle ja juuri siltä kannalta, että miten nämä toteutuvat meillä ja miten niitä voitaisi huomioida vielä paremmin.

1.2. Suunnittelua ohjaavia oppimisen teorioita ja oppimiskäsityksiä

Opettajan omat käsitykset oppimisesta ja opetuksesta vaikuttavat opettajan opetustoimintaan. Oma oppimiskäsitys luo perustan omalle pedagogiselle ajattelulle. Kunkin oman oppimiskäsityksen pohjalta luomme opettajina omat puitteemme käytännön toiminnan suunnittelulle ja toteutukselle.

Oppimiskäsityksiä on erilaisia:
1. Behavioristinen oppimiskäsitys, jossa oppiminen nähdään käyttäytymisen muutoksena.
2. Kognitiivinen oppimiskäsitys, jossa oppiminen on tiedon prosessointia.
3. Humanistinen / Kokemuksellinen oppiminen, jossa oppiminen nähdään syklinä kokemuksen, pohdinnan, käsitteellistämisen ja toiminnan välillä.
4. Konstruktivismi, jossa oppiminen on tiedon rakentamisen prosessi.

Miten eri oppimiskäsitykset sitten ohjaavat oppimista? Tässä alla on kuva Jyväskylän ammattikorkeakoulun oppimateriaalista, jossa on kuvattu sitä, mitä eri paradigmoista on seurannut oppimisen ohjaamiseen:

Oppimiskäsityksistä lisää Jyväskylän ammattikorkeakoulun oppimateriaalista; Oppimiskäsitykset.
Opettaja soveltaa kyseisiä oppimisteorioita oman osaamisensa mukaan ja pyrkii löytämään erilaisia menetelmiä erilaisille oppijoille. Ymmärrys erilaisista oppimiskäsityksistä ja -menetelmistä on tärkeää, jotta osaisi löytää jokaiselle oppijalle omanlaisia, juuri hänen oppimiselle soveltuvia menetelmiä. Toiset oppivat tekemällä, toiset lukemalla, toiset kirjoittamalla, toiset näkemällä, toiset kuulemalla, toiset juttelemalla jne. Tänä päivänä puhutaan paljon myös ns. flippaamisesta eli flip and learing, jossa opiskelija opettaa toisille jonkun tietyn osa-alueen. Tätä menetelmää sovellettiin muun muassa näissä meidän pedagogisissa opinnoissa.

1.3. Oppimisprosessin merkitys opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa

Meidän lähipäivillä tämän osa-alueen opetustunnilla käytettiin lähteenä Lappeenrannan yliopiston tekemää opettajan laatuopasta (2013), jossa on mielestäni hyvin kuvattu oppimisen prosessia. Opetustilanteessa on kaksi tärkeää toimijaa; opiskelija ja opettaja. LUT:n opettajan laatuoppaan (2013) mukaan, opiskelija tekee oppimistekoja ja opettaja opetustekoja. Opiskelija on vastuussa oppimisestaan ja sitä kautta osaamisensa kehittymisestä ja opettaja on vastuussa siitä, että hän mahdollistaa oppimista. Oppimisprosssilla tarkoitetaan määrätietoista muutosprosessia, jossa ihminen itse pyrkii ohjaamaan oppimistaan.

Oppimisprosessissa on erilaisia vaiheita; Oppimisen vaiheet; JAMK:

1. Motivoituminen: tiedollisen ristiriidan avulla oppijassa herää sisällöllinen mielenkiinto opittavaa asiaa kohtaan
2. Orientoituminen: oppija muodostaa itselleen tiedon omaksumista ja siihen liittyvien tehtävien ratkaisemista edistävän tietoisen ”linssin”, orientaatioperustan eli kokonaiskuvan, selitys- tai toimintamallin, joka auttaa häntä näkemään ja valikoimaan oleelliset asiat sekä kytkemään yksityiskohdat kokonaisuuksiksi
3. Sisäistäminen: oppija suhteuttaa uutta tietoa aikaisempaan, tulkitsee ja sulauttaa tiedot uudeksi malliksi
4. Ulkoistaminen: opittavaa periaatetta sovelletaan ja sen avulla ratkaistaan konkreettisia ongelmia
5. Arviointi: oppija tarkastelee kriittisesti opittavan selitys- ja toimintamallin pätevyyttä ja todenmukaisuutta
6. Kontrolli: oppija tarkastelee etäältä omaa oppimistaan ja pyrkii tietoisesti parantamaan opiskelumenetelmiään.

Motivoitumis- ja orientoitumisvaiheessa arvioit aikaisempaa osaamistasi, tunnistat oman oppimistarpeesi ja motivoidut oppimaan sekä hahmotat kokonaiskuvan opittavasta aiheesta. Motivaatioon pätee loistavasti lähipäivillä kerrottu sanonta; oppimisen ovi on sisältäpäin suljettu. Ovea ei pysty aukaisemaan kukaan muu kuin opiskelija itse. Häntä voi houkutella eri tavoin se ovi aukaisemaan, muttei mitään tapahtu oppimisen suhteen ennen kuin ovi on sisältäpäin aukaistu. Motivaatiota on kuvattu kaaviolla: asian tärkeys itselle x onnistumisen todennäköisyys x tekemisen ilo. Kaavan perusajatuksena on se, että mikäli joku osio on nolla, myös motivaatio on nolla.

Opittavan asian syventävässä sisäistämisen ja ulkoistamisen käsittelyvaiheessa kerätään opittavasta asiasta tietoa; kasvatetaan omaa tietopohjaa. Tässä vaiheessa ehdottoman tärkeää on omakohtaistaa opittua ja soveltaa se omaan toimitaansa. Ainakin omalla kohdalla käy niin, että mikäli minä en sisäistä opittua asiaa ja saa sitä sovellettua osaksi omaa toimintaani, se ei kauan mielessä pysy.

Kun oppimiprosessissa päästään pidemmällä ja tietopohjaa on lisätty, sovellettu ja sisäistetty, alkaa opitun asian kriittinen pohdinta ja uusien näkökulmien ja käytäntöjen luominen. Itse käytän pohdintaa tietoisena työkaluna ja pohdin opittuja asioita, lisäten osaamistani ja kehittäen toimintaani oppimani mukaisesti. Tämä oppiminen on mielestäni ns. kehä, jota kierretään koko elämä. Aina opitaan edellisen opitun päälle jotain uutta ja edetään kehässä pidemmälle ja pidemmälle. En itse koe olevani koskaan valmis oppimiseni suhteen, aina on uutta opittavaa ja uudella tavalla opittavaa.

Oppimisessa on hyvä muistaa kaksi edesauttavaa periaatetta; reflektiivisyys ja dialogisuus.
Reflektiivisyys on omien perusnäkemysten kriittistä pohdintaa, toisin sanoen oppija kyseenalaistaa olettamuksiaan, havahtuu uusiin, hyödyntää vaihtoehtoisia näkökulmia ja muotoilee ongelmia uudelleen. Dialogisuus puolestaan tarkoittaa yhdessä ajattelemista. Se edellyttää toisen arvostamista, kykyä ja halua kuunnella muita, itsensä suoraan ilmaisemista ja kykyä reflektiivisyyteen. Sekä reflektiivisyys että dialogisuus edellyttävät riittävän turvallista ilmapiiriä, jotta ihmiset uskaltavat aidosti heittäytyä oppimaan itseltä itsestä, muilta ja muista. (Kouluttajana kehittyminen, Kupias 2007)

Jotta me voitaisi ihmisenä kehittyä, me tarvitsemme palautetta. Kehittyäkseen ihminen tarvitse palautetta – joko itseltään tai muilta. Palaute voi olla esimerkiksi tietoa omasta tai muiden käyttäytymisestä, toiminnasta tai suoriutumisesta. Palautteeseen liittyy aina sekä palautteenantajan että palautteensaajan tulkintaa. Ilman palautetta ihminen ei voi peiltata omaa toimintaansa ja oppia virheistään. (Hyvä kouluttaja, Kupias, Koski 2012)

Mikä on sitten minun oppimiskäsitykseni ja miten sovellan sitä opettajana?

Lyhyesti sanottuna, ilman tieteellisiä termejä, koen oppivani parhaiten itse kokemalla ja löytämällä opittavaan asiaan jonkun sisäisen motivaattorin. Kaikki elävät esimerkit, tarinat, omat kokemukset aiheesta helpottavat oppimistani. Jotenkin koen olevani sekalainen sekoitus kongnitiivista, kokemuksellista ja konstruktivistista oppimista. Minulle on opettajana tärkeää luoda opiskelijalle omakohtaisia kokemuksia aiheesta eli pitää päästä itse kokemaan ja kokeilemaan, omien käsien kautta tekemään.

Opettajana koen olevani juuri oikeassa oppilaitoksessa töissä, sillä Luovissa pyritään toteuttamaan oppimista käytännössä tekemällä, ei teoriaa "päntäten" luokkaopetuksessa. Teoria pitäisi niin paljon kuin on mahdollista viedä käytäntöön ja kokemukseni mukaan sitä pystyy sinne hyvin paljon viemäänkin. Oman kokemukseni mukaan perustutkinnoissa esimerkiksi yhteiset tutkinnon osat pystytään hyvinkin pitkälle nivomaan käytännön työhön. Otetaan nyt vaikka esimerkkinä meiltä ravintola- ja cateringalan perustutkinto, jossa voidaan matematiikkaa opetella käytännöntöissä mittaamalla reseptiikkaan sopivia ainesmääriä. Itse suosin opettajana tutustumiskäyntejä eri kohteisiin, harjoittelemalla monenlaisia työtehtäviä, teettämällä erilaisia tehtäviä niin yksilö-, pari- kuin ryhmätöinäkin. Ja yksi hyvin toimiva tapa meillä erityisopiskelijoiden parissa toimii vertaisoppiminen, jossa opiskelijat opettavat toinen toisilleen. Esimerkiksi joku useamman vuoden opiskelijana ollut opiskelija opettaa uutta opiskelijaa.

Toki ei kaikkea opetusta pystytä tekemään ns. kädet rasvassa, vaan osa opetuksessa pitää tapahtua myös luokkaopetuksena. Tällöin pyrin tuomaan luokkaopetukseen erilaisia menetelmiä, jotka "värittävät" teoriaa ja pitävät paremmin mielenkiintoa yllä. Haasteellista on se, että saa toteutettua kaikille opiskelijoille jotakin, sillä kaikki eivät suinkaan hyödy samanlaisesta opetustavasta tai -menetelmästä. Itselle on tärkeää se, että oppii tuntemaan opiskelijan ja oppii tietämään, mikä toimii kullekin. Vaihtelevuus on tässä kohtaa ydin asia, sillä vaihtelemalla ja kokeilemalla erilaisia menetelmiä pysyy opiskelijalla mielenkiinto yllä ja oppii myös tunnistamaan, mikä tapa sopii kenellekin. Erilaisia opetusmenetelmiä löytyy vaikka kuinka, kun pistää googleen hakusanaksi esimerkiksi "opetusmenetelmät". Tässä muutamia linkkejä, joista saa vinkkejä erilaisiin opetusmenetelmiin: AMOK, opetusmenetelmät, Peda.net ja 200 erilaista opetusmenetelmää.

Kerron yksinkertaisen esimerkin TELMAssa opiskelevasta pojasta, jolle opetin itsenäistymistaitoja. Poika taustaltaan lievästi kehitysvammainen ja toimintakyvyltään tarvitsee aikuisen ohjausta ja tukea arkiasioiden opettelemiseen. Hänen taitonsa omien hygienia-asioiden hoitamisessa vaati harjaannuttamista, jotta hän oppisi huolehtimaan itsestään paremmin ja näin olemaan tulevaisuudessa itsenäisempi. Toimintakyvyltään hänellä on mahdollisuus oppia taitoja itsestään huolehtimisesta. Aluksi lähdimme siitä, että puhuimme tarpeesta huolehtia itsestä ja hygieniasta; miten se hyödyttää itseä ja miten se vaikuttaa myös muihin ihmisiin. Toisin sanoen pyrin houkuttelemaan opiskelijan omaa motivaatiota erilaisin esimerkein ja havaintomateriaalien avulla esiin. Me teimme yhdessä kuvallisia ohjeita suihkussa käymiseen ja vaatteiden vaihtamiseen toiminnanohjauksen tueksi. Pikku hiljaa opiskelija alkoi nähdä oppimassaan asiassa mielekkyyttä, sillä hän sai muilta opiskelijoilta positiivista palautetta siisteydestään ja siitä, että tuoksui hyvälle. Opiskelija alkoi siis sisäistää toimintamallia paremmin omaan arkeensa kuuluvaksi, vaikka lähtökohta oli se, ettei häntä hirveästi asia kiinnostanut. Opiskelija alkoi jopa viikkojen edetessä ehdottaa uusia tavoitteita; hän haluaisi oppia pesemään myös pyykkiä itsenäisesti. Mielestäni tässä on hyvä esimerkki siitä, miten oppimisprosessi etenee motivaatio - sisäistäminen - ulkoistaminen - toiminta ja arviointi.