Ammatillinen kohtaaminen

Osaamistavoitteet:
11. Toimit tavoitteellisessa vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa. 
11.1. Ohjaat opiskelijoiden ammatillista kasvua.
11.2. Kohtaat opiskelijat ryhmänä ja yksilöinä tilanteen mukaan.
12. Teet yhteistyötä ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun muiden toimijoiden kanssa.


Tämän lähipäivän aiheena oli ammatillinen kohtaaminen. En harmikseni päässyt lähipäivään, sillä minulla oli oman työpaikkani esimieskoulutuspäivä, jossa itseasiassa käsiteltiin johtamista, vuorovaikutusta ja työyhteisön valmentamista.


Oman tiimini opetustunti pidettiin aiheesta "opettaja työyhteisön jäsenenä". Osallistuin tämän tunnin valmisteluihin suunnittelemalla, lukemalla opetusmateriaalia ja tekemällä palautepohjan google forms:n avulla, jossa osa arvioinneista oli asteikolla 1-5 ja osa avoimia kysymyksiä. Halusin palautteessa haastaa myös oppijaa arvioimaan omaa oppimistaan. En ollut koskaan aiemmin tehnyt palautelomaketta google forms:ssa. Kyllähän se aluksi meni harjoitteluksi - yrityksen ja erehdyksen kautta. Loppujen lopuksi ohjelma olikin helppo käyttää ja tulen ehdottomasti käyttämään sitä jatkossakin. Erittäin kätevä pohja palautteen tekemiseen ja soveltuu monenlaisen palautteen kysymiseen.


Kävin jälkikäteen tutustumassa reaaliin lisättyihin opetusaiheisiin ja -menetelmiin ja tein niiden pohjalta havainnon, että aihe on itselleni aika tuttu. Omassa työssäni olen pitänyt koulutuksia - niin sisäisiä kuin ulkoisia - esimerkiksi aiheista kohtaaminen, vuorovaikutus, erityisopiskelijan kohtaaminen, erilaiset oppimistyylit ja menetelmät. Liitän tähän bogiini muutaman kuvan omista luentomateriaaleistani.

1. Toimit tavoitteellisessa vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa.

Omat vuorovaikutustaitoni on arvioitu useaan otteeseen erilaisten ilmapiiri- ja henkilöstökyselyjen avulla, sillä olen toiminut esimieheni jo reilu 12 vuotta. Ajattelen esimiestyötä lähinnä valmentamisena ja ihmisten vahvuuksien ja osaamisen hyödyntämisenä sekä tiimityön kehittämisenä. En usko hierarkiseen ns. auktoritääriseen johtamiseen. Mielestäni, että esimiestyö on verrannollinen myös opettaja-opiskelijasuhteeseen, sillä siinäkin on kyse valmentamisesta, kuten on myös esimies-alaissuhteeessa. Olen kehittänyt omaa vuorovaikutustyyliäni saamieni palautteiden sekä käymieni vuorovaikutus/-johtamiskoulutuksien pohjalta. Hankalinta on ollut nähdä itsessäni ne ns. sokeat pisteet, joita ei heti tunnista ja tiedosta. Erittäin toimiva menetelmä itsensä kehittämisessä vuorovaikutustyylin osalta on ollut asiakastilanteen videointi, jossa joutui seuraamaan omaa tapaa toimia. Tästä on lähtenyt oma kehitykseni kohti hyviä vuorovaikutustaitoja ja sillä tiellä olen edelleen. En väitä, että jokainen vuorovaikutustilanne menisi itsellänikään aina nappiin, vaikka koenkin saaneeni tähän runsaasti koulutusta. Tarvitaan taitoa reflektoida ja arvioida itseä ja omaa tapaa toimia ja tehdä tarvittaessa muutoksia tai kokeilla eri lähestymistapoja, jotta vuorovaikutus olisi jatkossa tavoitteellisempaa ja molempia osapuolia palvelevaa. Aina välillä törmää tilanteisiin, jossa huomaa jostain syystä ärsyyntyvänsä ja näiden jälkeen pitää aina pysähtyä pohtimaan, mitä ja mistä syystä tapahtui, voisinko toimia jotenkin toisin. Kukaan meistä ei voi muuttaa toisen tapaa toimia, vaan kaikki lähtee meistä itsestä. Tästä on kyse myös sporttien käyttämässä ohjauksen teorioissa eli kykyä joustaa omassa vuorovaikutustyylissä ja käytettävissä menetelmissä; Ohjaamismenetelmät.

Oma vuorovaikutustyyli ja tapa kohdata opiskelija on mielestäni erittäin tärkeää, sillä ensikohtaamisesta lähtien luot pohjan tulevalle vuorovaikutussuhteellenne. Toimivan vuorovaikutuksen perustana on, että olet aidosti läsnä vuorovaikutustilanteessa ja kiinnostunut toisen esille tuomista asioista. Mikäli vuorovaikutustilanne lähtee ns. väärällä jalalla liikenteeseen ja toisesta saa huonon ensivaikutelman, sitä on todella haasteellinen korjata jälkikäteen. Sanotaan jopa, että saat tehdä enemmän kuin tuplasti töitä saadaksesi vuorovaikutussuhteen kääntymään positiiviseksi, jos annoit ensikohtaamisesta jäi toiselle negatiivinen tunne. Olen käynyt muutama vuosi sitten Toimiva vuorovaikutus koulutus -ohjaaja koulutuksen, jossa keskiössä on luoda tasa-arvoinen ja arvostava vuorovaikutussuhde. Toimiva vuorovaikutus koulutuksessa käytetään pohjana Thomas Gordonin filosofiaa, johon voit tutustua tarkemmin esim. GTI, filosofia.


Kuusi periaatetta toimivaan vuorovaikutukseen (pohjautuu Gordonin filosofiaan):

1. Kuuntelen ymmärtääkseni, en keskeyttääkseni.
2. Olen läsnä samaan aikaan saman asian äärellä.
3. Autan toista hänen omissa asioissaan, en omissani.
4.  Pyrin siihen, että toinen on vuorovaikutuksen jälkeen paremmalla tuulella kuin ennen sitä.
5. Pidän positiivisen palautteen 5-1 suhteessa kriittiseen palautteeseen.
6. Olen mahdollisimman rehellinen ja avoin.

Mielestäni kaiken vuorovaikutuksen lähtökohta on se, että minä tunnen itseni, omat arvoni ja osaan tunnistaa omat tunnetilani, tiedostan ne sekä pystyn mukauttamaan omaa vuorovaikutustyyliäni tarpeen mukaan.

Tässä jäävuoressa näkyy mielestäni kuvainnollisesti se, että se mitä näemme vain "pintaraapaisun" ihmisestä. Kussakin meissä on se historia ja taustalla ns. pinnan olevat asiat, jotka vaikuttavat meidän vuorovaikutustilanteeseen (oma menneisyys, kasvatus, aikaisemmat kokemukset yms). Meidän pitää pystyä kohtaamaan ja ymmärtämään myös nämä pinnan alla olevat asiat, jotta vuorovaikutussuhteemme on tavoitteellinen ja arvostava.

Tutkimusten mukaan vuorovaikutussuhteella on suurin merkitys asiakassuhteen laatuun. Ei ole toki ihan sama, mitä menetelmiä käytät, vaan myös menetelmät tulee olla sopivia kuhunkin vuorovaikutussuhteeseen. Sanonta "kaikki ei sovi kaikille" pitää paikkansa, sillä myös menetelmien käyttöä tulee mukauttaa kullekin opiskelijalle sopivaksi. Aika suuri merkitys on myös "selittämättömällä syyllä", johon tutkimuksien mukaan sisältyy esim. verbaalisen ja nonverbaalisen viestintä, ensivaikutelma ja ns. yhteensopivat kemiat. Se mitä sanon ei saisi olla ristiriidassa sen kanssa, miltä näytän ja miten olen/toimin vuorovaikutustilanteessa. Väitetään jopa, että asennot, ilmeet ja eleet ovat tärkeämpiä kuin sanat.

"Sinä olet tärkeä, siksi kuuntelen. Minä olen tärkeä, siksi kuuntelen". Kahden ihmisen välinen vuorovaikutus on sitä, että ilmaisee itse omaa kokemusta toiselle ja toinen reagoi siihen tai päinvastoin. Viestejä lähetetään sekä sanallisesti että sanattomasti (eleet, äänenpainot, ilmeet, äänensävy). Toimivassa vuorovaikutuksessa molempien kokemukset tulevat riittävästi ilmaistuksi ja kuulluksi eli toisin sanoen vuorovaikutus on dialogista ja vastavuoroista. Molempien kohdalla vuorovaikutukseen vaikuttavat tehdyt havainnot, tulkinnat, tunteet sekä omat toiveet ja tarpeet. Kun nämä osa-alueet saadaan näkyväksi, vuorovaikutus toimii. Onneksi puhumisen ja kuuntelemisen taitoa voidaan harjoitella ja siinä voi kehittyä.

2. Ohjaat opiskelijoiden ammatillista kasvua.


Mielestäni toteutan pääsääntöisesti ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyteen pyrkivää vuorovaikutusta. Haluan, että opiskelija on paras asiantuntija omassa asiassaan. Keskityn onnistumisiin, annan positiivista palautetta ja kannustan. Tuon esille rehellisesti myös omat ajatukset sekä annan palautetta. Kiinnitän huomioni onnistumisiin ja ongelmavapaisiin alueisiin sekä tavoitteista tehdään yhdessä opiskelijan kanssa konkreettisia ja saavutettavissa olevia. Pyrin siihen, että suunta on tulevaisuudessa ja menneisyyttä ja aikaisempia kokemuksia käytetään lähinnä tulevaisuuden rakennusaineina. Kannustuksen ja positiivisen palautteen kautta tavoitteiden saavuttaminen on todennäköisempää kuin jos keskitytään pelkästään epäonnistumisiin ja virheisiin.


Tällä hetkellä työssäni erityisopiskelijoiden parissa jokaiselle opiskelijalle tehdään henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Suunnitelma tehdään yksilöllisesti. 1.1.2018 lähtien suunnitelmaa kutsutaan henkilökohtaistamissuunnitelmaksi. Hojks:iin sisältyy myös Hops:n osuus eli henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Meillä luovissa työtämme ohjaa kunkin ammattialan ops; Opetussuunnitelmat. Näiden pohjalta kunkin kohdalla katsotaan, mitkä ovat ammattitaitovaatimukset ja mitä osaamista opiskelijalla ja on sekä mitä hänen tulee vielä kehittää. Tavoitteet luodaan kullekin yksilöllisesti oman osaamisen kehittämissuunnitelman mukaisesti. Arviointikeskusteluja käydään vähintään 3 kertaa lukuvuodessa, jossa arvioidaan tavoitteiden edistymistä, osaamisen kehittymistä sekä laaditaan uusia tavoitteita.


Itse voisin jatkossa toimia Luovilla esimerkiksi opettajan Valma ja Telma -ryhmien opettajana, sillä sosionomin koulutus täydennettynä opettajan pedagogisella koulutuksella antaa minulle pätevyyden kyseisten ryhmien opettajana toimimiseen.

3. Kohtaat opiskelijat ryhmänä ja yksilöinä tilanteen mukaan.

Pyrin käyttämään erilaisia opetusmenetelmiä riippuen siitä, tehdäänkö asioita ryhmässä vai yksilön kanssa. Ensimmäisten lähipäivien aikana pelasimme peliä, jossa oli lueteltuna erilaisia opetuksenmenetelmiä ja nämä tuli selittää muille, jos niiden kohdalle pelilaudalla osui. Huomasin, että olin tietoinen suurimmasta osasta pelin menetelmistä ja olen niitä käyttänyt niin erityisopiskelijoiden kanssa yksilönä ja/tai ryhmänä kuin asiantuntijakoulutuksia pitäessäni.

Opettajalla tulee olla taito ryhmäyttää oma opetusryhmänsä. Oli sitten kyse lyhyestä koulutustilanteesta tai pidempiaikaisesta opetuksesta. Ryhmätyötaidot, vuorovaikutus, motivaatio ja tunne ryhmään kuulumisesta tulee saavuttaa jokaisen ryhmän osalta mahdollisimman hyvin.

Ryhmässä pitäisi pystyä tuomaan oma mielipide esille ja tässä opettajalla on iso rooli. Opettajan tulee yhdessä ryhmän kanssa luoda sellainen ilmapiiri, että asioista pystytään keskustelemaan, omia ajatuksia uskalletaan sanoa ääneen ja toisia arvostetaan. Mielestäni hyvällä ryhmällä on merkitystä esimerkiksi opiskelijan motivaatiolle. Hyvässä ryhmässä viihtyy paremmin ja sinne haluaa tulla, vaikka joskus tympäisisikin. Hyvä ryhmähenki syntyy myös siitä, miten opettaja toteuttaa opettajan eettisiä periaatteita.

Se, että pystyt kohtaamaan opiskelijat ryhmänä, ei vielä riitä. Opettajan pitää pystyä kohtaamaan opiskelija myös yksilönä. Kullakin yksilöllä on omat henkilökohtaiset tarpeet ja tavoitteet, jotka opettajan olisi hyvä tiedostaa. Opiskelijatuntemus nousee korkeaan rooliin. Mikäli et käytä aikaa oppiaksesi tuntemaan opiskelijaa yksilönä, syntyykö teidän välille aito vuorovaikutussuhde? Oletko silloin enemmän asiantuntija ja neuvoja kuin pyrkisitte yhteistyössä kohti sovittua tavoitetta. Pyrkiikö opiskelija silloin kohti omaa tavoitetta vai kohti opettajan tavoitetta? Hankalia eettisiä kysymyksiä, joihin jokainen opettaja varmasti urallaan tasaisin väliajoin törmää. Jotkut opiskelijat vaativat enemmän yksilöohjausta kuin toiset ja tämäkin olisi opettajan hyvä tiedostaa. Ryhmää ei voi tässä suhteessa "tasapäistää", vaan tulee huomioida yksilön tarpeet.

4. Teet yhteistyötä ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun muiden toimijoiden kanssa.


Tällä hetkellä työssäni opiskeluhyvinvointipäällikkönä toimin monessa erilaisessa verkostossa, kuten opiskelijan lähiverkosto esim. opiskelija, huoltaja, sos.toimi, terveydenhuolto. Lisäksi työssäni olen mukana opiskeluhuollon Luovin sisäisissä verkostoissa esim. opiskeluhyvinvoinnin ohjausryhmä, opettajat sekä talon ulkopuolisissa verkostoissa esim. Muhoksen kunnan opiskeluhuollon ohjausryhmä, huoltajat, sosiaalitoimi ja terveydenhuollon toimijat, muut ammatilliset oppilaitokset (esim. OSAO).


Olen toiminut useamman vuoden Luovin asiantuntijakouluttajana, jossa meitä on joissain koulutuksissa ollut useampi kouluttaja. Kouluttajien kesken olemme tehneet työnjaon, jossa on sovittu, kuka kouluttaa, mitä kouluttaa ja miten kouluttaa. Ollaan pyritty hyödyntämään kunkin kouluttajan vahvuuksia ja osaamisalueita. Yhdessä ollaan rajattu koulutusosio ja sovittu näkökulmat ja keskeiset sisällöt, minkä pohjalta koulutus suunnitellaan. Mikäli ollaan oltu samassa koulutuspäivässä, ollaan tehty myös selkeä työnjako päivän kulusta ja siitä, milloin toinen avustaa ja toinen kouluttaa ja toisin päin. Kun ollaan saatu koulutuksen palaute, ollaan käyty se yhdessä läpi ja tehty seuraavaa kertaa varten muun muassa muutoksia seuraavan koulutuksen sisältöön, aikataulutukseen. Lisää tiimiopettajuudesta: Tiimiopettajuus, mitä se on? 


Koen, että tiimiopettajuus on tulevaisuuden suunta, jossa painopiste minun työstä siirtyy meidän työhön. Tämä haastaa meitä opettajia tekemään vielä enemmän yhteistyötä toistemme kanssa, jakamaan osaamistamme, tekemään asioita yhteisöllisesti ja itse aktiivisesti osallistuen. Opettajalla tulee olla hyvät työyhteisötaidot, joista meidän Sote -tiimi piti myös lähipäivän opetustunnit "opettaja työyhteisön jäsenenä", jossa aiheina olivat alaistaidot, työhyvinvointi ja moniammatillisuus.