Ammatillinen kohtaaminen

Osaamistavoitteet:
11. Toimit tavoitteellisessa vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa. 
11.1. Ohjaat opiskelijoiden ammatillista kasvua.
11.2. Kohtaat opiskelijat ryhmänä ja yksilöinä tilanteen mukaan.
12. Teet yhteistyötä ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun muiden toimijoiden kanssa.


Tämän lähipäivän aiheena oli ammatillinen kohtaaminen. En harmikseni päässyt lähipäivään, sillä minulla oli oman työpaikkani esimieskoulutuspäivä, jossa itseasiassa käsiteltiin johtamista, vuorovaikutusta ja työyhteisön valmentamista.


Oman tiimini opetustunti pidettiin aiheesta "opettaja työyhteisön jäsenenä". Osallistuin tämän tunnin valmisteluihin suunnittelemalla, lukemalla opetusmateriaalia ja tekemällä palautepohjan google forms:n avulla, jossa osa arvioinneista oli asteikolla 1-5 ja osa avoimia kysymyksiä. Halusin palautteessa haastaa myös oppijaa arvioimaan omaa oppimistaan. En ollut koskaan aiemmin tehnyt palautelomaketta google forms:ssa. Kyllähän se aluksi meni harjoitteluksi - yrityksen ja erehdyksen kautta. Loppujen lopuksi ohjelma olikin helppo käyttää ja tulen ehdottomasti käyttämään sitä jatkossakin. Erittäin kätevä pohja palautteen tekemiseen ja soveltuu monenlaisen palautteen kysymiseen.


Kävin jälkikäteen tutustumassa reaaliin lisättyihin opetusaiheisiin ja -menetelmiin ja tein niiden pohjalta havainnon, että aihe on itselleni aika tuttu. Omassa työssäni olen pitänyt koulutuksia - niin sisäisiä kuin ulkoisia - esimerkiksi aiheista kohtaaminen, vuorovaikutus, erityisopiskelijan kohtaaminen, erilaiset oppimistyylit ja menetelmät. Liitän tähän bogiini muutaman kuvan omista luentomateriaaleistani.

1. Toimit tavoitteellisessa vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa.

Omat vuorovaikutustaitoni on arvioitu useaan otteeseen erilaisten ilmapiiri- ja henkilöstökyselyjen avulla, sillä olen toiminut esimieheni jo reilu 12 vuotta. Ajattelen esimiestyötä lähinnä valmentamisena ja ihmisten vahvuuksien ja osaamisen hyödyntämisenä sekä tiimityön kehittämisenä. En usko hierarkiseen ns. auktoritääriseen johtamiseen. Mielestäni, että esimiestyö on verrannollinen myös opettaja-opiskelijasuhteeseen, sillä siinäkin on kyse valmentamisesta, kuten on myös esimies-alaissuhteeessa. Olen kehittänyt omaa vuorovaikutustyyliäni saamieni palautteiden sekä käymieni vuorovaikutus/-johtamiskoulutuksien pohjalta. Hankalinta on ollut nähdä itsessäni ne ns. sokeat pisteet, joita ei heti tunnista ja tiedosta. Erittäin toimiva menetelmä itsensä kehittämisessä vuorovaikutustyylin osalta on ollut asiakastilanteen videointi, jossa joutui seuraamaan omaa tapaa toimia. Tästä on lähtenyt oma kehitykseni kohti hyviä vuorovaikutustaitoja ja sillä tiellä olen edelleen. En väitä, että jokainen vuorovaikutustilanne menisi itsellänikään aina nappiin, vaikka koenkin saaneeni tähän runsaasti koulutusta. Tarvitaan taitoa reflektoida ja arvioida itseä ja omaa tapaa toimia ja tehdä tarvittaessa muutoksia tai kokeilla eri lähestymistapoja, jotta vuorovaikutus olisi jatkossa tavoitteellisempaa ja molempia osapuolia palvelevaa. Aina välillä törmää tilanteisiin, jossa huomaa jostain syystä ärsyyntyvänsä ja näiden jälkeen pitää aina pysähtyä pohtimaan, mitä ja mistä syystä tapahtui, voisinko toimia jotenkin toisin. Kukaan meistä ei voi muuttaa toisen tapaa toimia, vaan kaikki lähtee meistä itsestä. Tästä on kyse myös sporttien käyttämässä ohjauksen teorioissa eli kykyä joustaa omassa vuorovaikutustyylissä ja käytettävissä menetelmissä; Ohjaamismenetelmät.

Oma vuorovaikutustyyli ja tapa kohdata opiskelija on mielestäni erittäin tärkeää, sillä ensikohtaamisesta lähtien luot pohjan tulevalle vuorovaikutussuhteellenne. Toimivan vuorovaikutuksen perustana on, että olet aidosti läsnä vuorovaikutustilanteessa ja kiinnostunut toisen esille tuomista asioista. Mikäli vuorovaikutustilanne lähtee ns. väärällä jalalla liikenteeseen ja toisesta saa huonon ensivaikutelman, sitä on todella haasteellinen korjata jälkikäteen. Sanotaan jopa, että saat tehdä enemmän kuin tuplasti töitä saadaksesi vuorovaikutussuhteen kääntymään positiiviseksi, jos annoit ensikohtaamisesta jäi toiselle negatiivinen tunne. Olen käynyt muutama vuosi sitten Toimiva vuorovaikutus koulutus -ohjaaja koulutuksen, jossa keskiössä on luoda tasa-arvoinen ja arvostava vuorovaikutussuhde. Toimiva vuorovaikutus koulutuksessa käytetään pohjana Thomas Gordonin filosofiaa, johon voit tutustua tarkemmin esim. GTI, filosofia.


Kuusi periaatetta toimivaan vuorovaikutukseen (pohjautuu Gordonin filosofiaan):

1. Kuuntelen ymmärtääkseni, en keskeyttääkseni.
2. Olen läsnä samaan aikaan saman asian äärellä.
3. Autan toista hänen omissa asioissaan, en omissani.
4.  Pyrin siihen, että toinen on vuorovaikutuksen jälkeen paremmalla tuulella kuin ennen sitä.
5. Pidän positiivisen palautteen 5-1 suhteessa kriittiseen palautteeseen.
6. Olen mahdollisimman rehellinen ja avoin.

Mielestäni kaiken vuorovaikutuksen lähtökohta on se, että minä tunnen itseni, omat arvoni ja osaan tunnistaa omat tunnetilani, tiedostan ne sekä pystyn mukauttamaan omaa vuorovaikutustyyliäni tarpeen mukaan.

Tässä jäävuoressa näkyy mielestäni kuvainnollisesti se, että se mitä näemme vain "pintaraapaisun" ihmisestä. Kussakin meissä on se historia ja taustalla ns. pinnan olevat asiat, jotka vaikuttavat meidän vuorovaikutustilanteeseen (oma menneisyys, kasvatus, aikaisemmat kokemukset yms). Meidän pitää pystyä kohtaamaan ja ymmärtämään myös nämä pinnan alla olevat asiat, jotta vuorovaikutussuhteemme on tavoitteellinen ja arvostava.

Tutkimusten mukaan vuorovaikutussuhteella on suurin merkitys asiakassuhteen laatuun. Ei ole toki ihan sama, mitä menetelmiä käytät, vaan myös menetelmät tulee olla sopivia kuhunkin vuorovaikutussuhteeseen. Sanonta "kaikki ei sovi kaikille" pitää paikkansa, sillä myös menetelmien käyttöä tulee mukauttaa kullekin opiskelijalle sopivaksi. Aika suuri merkitys on myös "selittämättömällä syyllä", johon tutkimuksien mukaan sisältyy esim. verbaalisen ja nonverbaalisen viestintä, ensivaikutelma ja ns. yhteensopivat kemiat. Se mitä sanon ei saisi olla ristiriidassa sen kanssa, miltä näytän ja miten olen/toimin vuorovaikutustilanteessa. Väitetään jopa, että asennot, ilmeet ja eleet ovat tärkeämpiä kuin sanat.

"Sinä olet tärkeä, siksi kuuntelen. Minä olen tärkeä, siksi kuuntelen". Kahden ihmisen välinen vuorovaikutus on sitä, että ilmaisee itse omaa kokemusta toiselle ja toinen reagoi siihen tai päinvastoin. Viestejä lähetetään sekä sanallisesti että sanattomasti (eleet, äänenpainot, ilmeet, äänensävy). Toimivassa vuorovaikutuksessa molempien kokemukset tulevat riittävästi ilmaistuksi ja kuulluksi eli toisin sanoen vuorovaikutus on dialogista ja vastavuoroista. Molempien kohdalla vuorovaikutukseen vaikuttavat tehdyt havainnot, tulkinnat, tunteet sekä omat toiveet ja tarpeet. Kun nämä osa-alueet saadaan näkyväksi, vuorovaikutus toimii. Onneksi puhumisen ja kuuntelemisen taitoa voidaan harjoitella ja siinä voi kehittyä.

2. Ohjaat opiskelijoiden ammatillista kasvua.


Mielestäni toteutan pääsääntöisesti ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyteen pyrkivää vuorovaikutusta. Haluan, että opiskelija on paras asiantuntija omassa asiassaan. Keskityn onnistumisiin, annan positiivista palautetta ja kannustan. Tuon esille rehellisesti myös omat ajatukset sekä annan palautetta. Kiinnitän huomioni onnistumisiin ja ongelmavapaisiin alueisiin sekä tavoitteista tehdään yhdessä opiskelijan kanssa konkreettisia ja saavutettavissa olevia. Pyrin siihen, että suunta on tulevaisuudessa ja menneisyyttä ja aikaisempia kokemuksia käytetään lähinnä tulevaisuuden rakennusaineina. Kannustuksen ja positiivisen palautteen kautta tavoitteiden saavuttaminen on todennäköisempää kuin jos keskitytään pelkästään epäonnistumisiin ja virheisiin.


Tällä hetkellä työssäni erityisopiskelijoiden parissa jokaiselle opiskelijalle tehdään henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Suunnitelma tehdään yksilöllisesti. 1.1.2018 lähtien suunnitelmaa kutsutaan henkilökohtaistamissuunnitelmaksi. Hojks:iin sisältyy myös Hops:n osuus eli henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Meillä luovissa työtämme ohjaa kunkin ammattialan ops; Opetussuunnitelmat. Näiden pohjalta kunkin kohdalla katsotaan, mitkä ovat ammattitaitovaatimukset ja mitä osaamista opiskelijalla ja on sekä mitä hänen tulee vielä kehittää. Tavoitteet luodaan kullekin yksilöllisesti oman osaamisen kehittämissuunnitelman mukaisesti. Arviointikeskusteluja käydään vähintään 3 kertaa lukuvuodessa, jossa arvioidaan tavoitteiden edistymistä, osaamisen kehittymistä sekä laaditaan uusia tavoitteita.


Itse voisin jatkossa toimia Luovilla esimerkiksi opettajan Valma ja Telma -ryhmien opettajana, sillä sosionomin koulutus täydennettynä opettajan pedagogisella koulutuksella antaa minulle pätevyyden kyseisten ryhmien opettajana toimimiseen.

3. Kohtaat opiskelijat ryhmänä ja yksilöinä tilanteen mukaan.

Pyrin käyttämään erilaisia opetusmenetelmiä riippuen siitä, tehdäänkö asioita ryhmässä vai yksilön kanssa. Ensimmäisten lähipäivien aikana pelasimme peliä, jossa oli lueteltuna erilaisia opetuksenmenetelmiä ja nämä tuli selittää muille, jos niiden kohdalle pelilaudalla osui. Huomasin, että olin tietoinen suurimmasta osasta pelin menetelmistä ja olen niitä käyttänyt niin erityisopiskelijoiden kanssa yksilönä ja/tai ryhmänä kuin asiantuntijakoulutuksia pitäessäni.

Opettajalla tulee olla taito ryhmäyttää oma opetusryhmänsä. Oli sitten kyse lyhyestä koulutustilanteesta tai pidempiaikaisesta opetuksesta. Ryhmätyötaidot, vuorovaikutus, motivaatio ja tunne ryhmään kuulumisesta tulee saavuttaa jokaisen ryhmän osalta mahdollisimman hyvin.

Ryhmässä pitäisi pystyä tuomaan oma mielipide esille ja tässä opettajalla on iso rooli. Opettajan tulee yhdessä ryhmän kanssa luoda sellainen ilmapiiri, että asioista pystytään keskustelemaan, omia ajatuksia uskalletaan sanoa ääneen ja toisia arvostetaan. Mielestäni hyvällä ryhmällä on merkitystä esimerkiksi opiskelijan motivaatiolle. Hyvässä ryhmässä viihtyy paremmin ja sinne haluaa tulla, vaikka joskus tympäisisikin. Hyvä ryhmähenki syntyy myös siitä, miten opettaja toteuttaa opettajan eettisiä periaatteita.

Se, että pystyt kohtaamaan opiskelijat ryhmänä, ei vielä riitä. Opettajan pitää pystyä kohtaamaan opiskelija myös yksilönä. Kullakin yksilöllä on omat henkilökohtaiset tarpeet ja tavoitteet, jotka opettajan olisi hyvä tiedostaa. Opiskelijatuntemus nousee korkeaan rooliin. Mikäli et käytä aikaa oppiaksesi tuntemaan opiskelijaa yksilönä, syntyykö teidän välille aito vuorovaikutussuhde? Oletko silloin enemmän asiantuntija ja neuvoja kuin pyrkisitte yhteistyössä kohti sovittua tavoitetta. Pyrkiikö opiskelija silloin kohti omaa tavoitetta vai kohti opettajan tavoitetta? Hankalia eettisiä kysymyksiä, joihin jokainen opettaja varmasti urallaan tasaisin väliajoin törmää. Jotkut opiskelijat vaativat enemmän yksilöohjausta kuin toiset ja tämäkin olisi opettajan hyvä tiedostaa. Ryhmää ei voi tässä suhteessa "tasapäistää", vaan tulee huomioida yksilön tarpeet.

4. Teet yhteistyötä ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun muiden toimijoiden kanssa.


Tällä hetkellä työssäni opiskeluhyvinvointipäällikkönä toimin monessa erilaisessa verkostossa, kuten opiskelijan lähiverkosto esim. opiskelija, huoltaja, sos.toimi, terveydenhuolto. Lisäksi työssäni olen mukana opiskeluhuollon Luovin sisäisissä verkostoissa esim. opiskeluhyvinvoinnin ohjausryhmä, opettajat sekä talon ulkopuolisissa verkostoissa esim. Muhoksen kunnan opiskeluhuollon ohjausryhmä, huoltajat, sosiaalitoimi ja terveydenhuollon toimijat, muut ammatilliset oppilaitokset (esim. OSAO).


Olen toiminut useamman vuoden Luovin asiantuntijakouluttajana, jossa meitä on joissain koulutuksissa ollut useampi kouluttaja. Kouluttajien kesken olemme tehneet työnjaon, jossa on sovittu, kuka kouluttaa, mitä kouluttaa ja miten kouluttaa. Ollaan pyritty hyödyntämään kunkin kouluttajan vahvuuksia ja osaamisalueita. Yhdessä ollaan rajattu koulutusosio ja sovittu näkökulmat ja keskeiset sisällöt, minkä pohjalta koulutus suunnitellaan. Mikäli ollaan oltu samassa koulutuspäivässä, ollaan tehty myös selkeä työnjako päivän kulusta ja siitä, milloin toinen avustaa ja toinen kouluttaa ja toisin päin. Kun ollaan saatu koulutuksen palaute, ollaan käyty se yhdessä läpi ja tehty seuraavaa kertaa varten muun muassa muutoksia seuraavan koulutuksen sisältöön, aikataulutukseen. Lisää tiimiopettajuudesta: Tiimiopettajuus, mitä se on? 


Koen, että tiimiopettajuus on tulevaisuuden suunta, jossa painopiste minun työstä siirtyy meidän työhön. Tämä haastaa meitä opettajia tekemään vielä enemmän yhteistyötä toistemme kanssa, jakamaan osaamistamme, tekemään asioita yhteisöllisesti ja itse aktiivisesti osallistuen. Opettajalla tulee olla hyvät työyhteisötaidot, joista meidän Sote -tiimi piti myös lähipäivän opetustunnit "opettaja työyhteisön jäsenenä", jossa aiheina olivat alaistaidot, työhyvinvointi ja moniammatillisuus.

Arvo-osaaminen

Eettiset periaatteet opettajan työssä

Lähipäivässämme pohdittiin opettajan ammattietiikkaa sekä itselleni täysin uutena asiana käsiteltiin Comeniuksen valaa. Voiko opettajana koskaan liikaa pohtia etiikkaa ja sitä, miten me opettajana työmme teemme ja minkälaisten arvojen pohjalta? Mielestäni emme voi. Nämä eettiset periaatteet ja arvot mielestäni luovat perustan opettajan ammatillisuudelle. Opettajan ammattiin kuuluu ammattietiikka ja OAJ on luonutkin ohjeistuksen opettajan eettisistä periaatteista. OAJ:n nettisivun mukaan eettiset ohjeistukset edellyttävät opettajalta asennetta, vastuuta ja suhtautumistapaa opettajan työhön. Ammattieettisissä ohjeissa tuodaan esiin yhteiset ammatilliset arvot ja periaatteet. Opettajan eettisissä periaatteissa määritellään opettajan sitoutumisesta työhön, suhtautumisesta oppijaan, työyhteisötaidoista, yhteistyöstä sidosryhmien kanssa, yhteiskunnallisesta vastuusta sekä moniarvoisuuden edistämisestä. Nettisivuston mukaan "hyvä ammattietiikka on yksi tärkeimmistä opettajan resursseista. Se ohjaa työhön ja ammattiin liittyviä vuorovaikutussuhteita. Opettajan työhön sisältyy oman toiminnan motiivien ja päämäärien eettistä pohdintaa ja arviointia". (OAJ, opettajan eettiset periaatteet)

Taisi Esa tai Tiiu, meidän pedaopintojen opettajat, sanoa jo ensimmäisten lähipäiviemme aikana, että "Voit olla erittäin hyvä ammattilainen omalla alallasi, mutta se ei tee sinusta vielä hyvää alan opettajaa". Ja mielestäni etiikka ja arvot ovat juuri sitä juuristoa, jonka päälle hyvä opettajuus kasvaa. Comeniuksen vala olisi yhtä arvokas allekirjoittaa opettajan työssä ennen virkaan astumista kuin lääkärillä on Hippokrateen vala. Opettajana ollaan vaikuttamassa kuitenkin ihmisessä niin moneen asiaan kasvamisen, oppimisen ja vuorovaikutuksen saralla.

Miten eettiset periaatteet ohjaavat opettajan toimintaa?

Omassa työpaikassani, Ammattiopisto Luovilla, on luotu työyhteisömme työtä ohjaava ohjeistus eettisistä periaatteista. Eettisissä periaatteissamme määritetään henkilöstöä ja opiskelijoita velvoittavat hyvät toimintatavat työ- ja opiskeluyhteisön jäsenten välillä. Eettisiä periaatteita huomioidaan kaikessa niin meidän sisäisessä toiminnassa kuin kaikessa yhteistyössä organisaation ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Lisäksi Luovilla on nimetty eettinen toimikunta, jonne voidaan viedä arjesta eettisiä asioita pohdittavaksi. Toimikunta nimetään aina kolmeksi toimivuodeksi kerrallaan.

Ammattiopisto Luovin työyhteisön eettiset periaatteet ovat: 

Ammatillisuus
Työntekijät toimivat ammatillisesti ja ratkaisukeskeisesti sekä huolehtivat ammattiroolinsa edellyttämän ammattitaidon ylläpitämisestä ja kehittämisestä sekä työkyvyn ylläpitämisestä. Työntekijät eivät voi esittää henkilökohtaisia mielipiteitään työnantajan näkemyksinä.

Arvostaminen

Jokaisen oikeutta yksityisyyteen ja omista asioista määräämiseen kunnioitetaan ja arvostetaan. Osallistutaan aktiivisesti kaikkien työtä arvostavan ilmapiirin muodostamiseen ja ylläpitämiseen.


Oikeudenmukaisuus

Toimitaan työssään oikeudenmukaisesti ja kohdellaan kaikkia tasapuolisesti. Oikeudenmukaisuuden toteutumiseen kiinnitetään erityistä huomiota, kun tehdään arviointeja, annetaan lausuntoja tai tehdään muistiinpanoja, jotka liittyvät opiskelijoiden persoonallisuuteen, toimintatapoihin, työskentelyyn ja opinnoissa menestymiseen.


Rehellisyys

Toimitaan rehellisesti ja luotettavasti sekä noudatetaan työssä ammattieettisiä periaatteita sekä työnantajan sääntöjä ja ohjeita.


Yhdenvertaisuus

Toimintaan eivät vaikuta rotuun, kansallisuuteen, kulttuuriin, uskontoon, kieleen, ikään, sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin, seksuaaliseen suuntautumiseen, vammaisuuteen, terveydentilaan, vakaumukseen tai muut henkilöön liittyvät ennakkoasenteet.

Tällä hetkellä omassa työssäni on menossa kevään opintopolun opiskelijavalinnan hektinen ajanjakso. Uusia opiskelijoita hakee oppilaitokseemme joko suoraan peruskoulusta, perustutkintoon valmentavalta linjalta tai eivät ole syystä tai toisesta saaneet aikaisempia tutkintojaan suoritettua ja ovat jääneet esimerksiksi työttömyyskierteeseen. Opiskelijavalintaprosessi on hyvinkin läsnä eettiset periaatteet ja niin oppilaitoksemme kuin omat arvopohjamme. Ei näitä välttämättä työssä mietitä koko ajan tietoisesti, että "otetaanpa nyt ne eettiset periaatteet ja pohditaan tätä hakijaa niiden pohjalta". Ei, vaan kyllä ne pitää olla meidän kunkin selkärangassa ja ohjata tekemäämme työtä automaattisesti. Opiskelijavalinnassa tulee eteen tilanteita, jossa vapaita opiskelupaikkoja on vähemmän kuin hakijoita ja hakijoista pitää päättää, kuka saa paikan ja kuka jää vielä sitä ilman. Tässä vaiheessa ei voi painaa vaakakupissa se, että kuka on ns. "helppo" opiskelija, vaan kyllä vaakakupissa pitää painaa enemmän se, kuka tarvitsee oppimiseensa eniten tukea ja on eniten erityisopetuksen tarpeessa. Kaikissa päätöksissä ja valinnoissa pitää olla oikeudenmukainen ja tasavertainen. Joskus kuulee vanhemmilta palautetta, että valitaanko opiskelijoita ns. "pärstäkertoimen perusteella". Kyllä päätöksien taustalla on ihan muut seikat kuin hakijan "pärstäkerroin". Silloin punnitaan tarkoin erityisopetuksen perusteet ja ammattitaitovaatimukset ja kyky päästä/saavuttaa ne. Kyllähän opiskelijavalinnoissa kuulee perusteluna sitä, että tämä hakija on motivoinut opiskelemaan. Mielestäni motivaatio on yksi haastavammista asioista todeta. Todetaanko se yhden kokeiluviikon tai jopa yhden tutustumispäivän / haastattelun pohjalta. Tämä ei minun arvopohjaltani ole juurikaan validi valintaperuste, enemmän ohjaan valinnoissa keskustelua siihen suuntaan, että onko hakija soveltuva alalle ja mitä perusteita sen tueksi löydetään.

Toinen esimerkki voisi olla esimerkiksi kurinpidolliset asiat, joita omassa työssäni säännöllisen epäsäännöllisesti käsittelen. On erittäin tärkeää, että jokaisella opiskelijalla on samat säännöt ja sääntörikkomuksista samat sanktiot. Tässäkään asiassa ei voida huomioida sitä jo aikaisemmin mainittua "pärstäkerrointa". Päätöksissä pitää olla yhdenmukainen, oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Samasta sääntörikkeestä määräytyy sama kurinpitotoimi. Esimerkiksi päihteiden käyttö asuntolassa ollessa. Meidän asuntolassa on päihteiden käyttö, päihtyneenä oleminen ja päihteiden nauttiminen kielletty. Opiskelija tulee asuntolaan humalassa ja pussissa on vielä muutama pussikaljakin juomatta. Ammattiopisto Luovin järjetyssäännöissä on sovittu, että päihteiden käytöstä seuraa kurinpitotoimena ensi suullinen huomautus, tämän jälkeen kirjallinen varoitus ja lopuksi määräaikainen erottaminen ja ääripäässä asuntolapaikan menettäminen opintojen ajaksi. Oli tilanne mikä tahansa tai opiskelija kuka tahansa, sanktiona tästä meidän ohjeistuksien mukaisesti seuraisi suullinen huomautus. Vaikkakin sanktioissa tulee noudattaa samaa linjaa, se ei poissulje ohjauskeskustelua, jossa sitten käydään läpi teon taustat, syyt ja mahdolliset tarvittavat tukikeinot. Ja olen vahvasti sitä mieltä että näidenkin ohjauskeskustelujen taustalla on eettiset periaatteet ja oma arvopohja, jotka alitajunnasta ohjaavat toimintaamme ja sanomisiamme.

Vielä yksi haastavampi esimerkki tulee mieleen tältä lukuvuodelta, kun tietoisuuteemme tuli yli 18 -vuotiaan opiskelijan lähettäneen seksuaalisesti virittyneitä viestejä alaikäiselle opiskelijalle. Tässä tapauksessa huomasi, että henkilökuntakin sai tehdä töitä ensin henkilökohtaisella tasolla, ettei oma arvomaailma tule liikaa keskustelussa esille. Osa nimittäin oli jopa "raivoissaan", että miten voi yli 18-vuotias vikitellä alaikäistä ja vielä niin törkeillä viesteillä ja kuvilla. Nämä on mielestäni niitä haastavimpia hetkiä, kun jonkun teko ei sovi ollenkaan omaan arvomaailmaan. Tällöin joutuu tekemään ensin töitä itsensä kanssa ennen kuin ottaa asian opiskelijan kanssa puheeksi ja pystyy neutraalisti, eettisiä periaatteita noudatten, keskustelemaan ja selvittämään tilanteen kulkua ja miettimään niitä jatkotoimenpiteitä, ohjauksen tarpeita ja tukimuotoja, jotta tällainen käytös ei toistuisi.

Kestävän kehityksen periaatteet ammatillisessa koulutuksessa/korkeakoulussa

Oma tiimimme opetustunti pidettiin kestävän kehityksen aiheesta; OAJ:n kestävän kehityksen ohjelma. Kehittelimme pelin, jonka kautta kestävän kehityksen painopisteet - sosiaalinen, ekologinen, taloudellinen ja kulttuurinen kestävyys - tuli pohdittua ns. nelikentän avulla. Rohkaistuimme kehittelemään jotain uutta ja saimme pelistä hyvää palautetta, joten hyvä ME!!

Lähde: Kestävän kehityksen neljä ulottuvuutta

Esimerkiksi kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategia ja sen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2006-2014 (suora lainaus lähteestä: Kestävä kehitys):

"Tulevaisuuden rakentaminen samanaikaisesti ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestäville ratkaisuille vaatii kokonaisuuksien hahmottamista ja ymmärtämistä.

Se edellyttää laajaa tietopohjaa yhteiskunnan, elinkeinoelämän ja luonnonympäristön toiminnasta, päätöksenteosta ja kansalaisen vaikutusmahdollisuuksista.

Se edellyttää myös kykyä ja rohkeutta arvioida nykykäytänteitä kriittisesti ja uudistaa toimintatapoja yksityiselämässä, oppilaitoksissa, yhteiskunnallisessa toiminnassa, työssä ja vapaa-ajan ympäristöissä.

Kestävän tulevaisuuden rakentajilla tulee olla näkemys muutostarpeiden mittavuudesta ja eettinen vastuu kansallisesta ja globaalista tasa-arvosta ja hyvinvoinnin jakautumisesta. Tarvitaan monipuolisia tiedonhankinta-, ongelmanratkaisu- ja kommunikaatiotaitoja, kriittistä ja innovatiivista ajattelua, kykyä eri intressien yhteensovittamiseen ja ristiriitojen käsittelyyn."

Opettajina olemme avainasemassa, sillä kasvatuksella ja koulutuksella on erittäin tärkeä rooli kestävän kehityksen tavoitteeseen pääsemiseksi. Kasvatuksen ja koulutuksen tehtävä: "huolehtia, että kaikenikäisillä kansalaisilla on sellaisia tietoja, taitoja, valmiuksia ja näkemyksiä, että kestävän ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden rakentaminen ja kestävään elämäntapaan sitoutuminen onnistuu".

Lähde: Kestävä kehitys

Neljän ulottuvuuden pohdintaa esimerkkien kautta suhteessa valmentavaan opetukseen:

Ekologinen kestävä kehitys on kestävän kehityksen perusta. Opettajana käsittelisin kasvi- ja eläinlajien moninaisuutta esimerkiksi erilaisten luontoretkien, puutarhakäyntien, eläintarhakäyntien ym, tutustumiskäyntien kautta. Pohdittaisi ekosysteemiä ja sen toimivuuden säilyttämistä. Mielestäni valmentavassa opetuksessa olisi tärkeää käydä näitä kestävän kehityksen osa-alueita läpi, jotta opiskelijat voisivat huomioida niitä tulevaisuudessa opinnoissaan ja/tai työelämässään. Onhan näitä asioita käsitelty jo peruskoulussa eri oppiaineiden muodossa, mutta siitä huolimatta ottaisin näitä myös omaan opetustyöhöni mukaan.

Taloudellinen kestävä kehitys on hyvinkin läsnä meidän opiskelijoidemme arjessa ja tukikeskusteluissa. Rahankäytön haasteet, pikavippien ottamiset, toisilta rahanlainaaminen, tai omista vähäisistä rahavaroistaan toisille lainaaminen, ostaminen, ostaako eineksiä vai tekeekö ruokaa itse jne. Usealla opiskelijalla on haasteita omassa rahankäytössään ja sen suunnittelussa. Osalle joudutaan jopa suosittelemaan edunvalvontaa, jotta saisi myös valmistumisensa jälkeen tukea rahankäyttöönsä.

Sosiaalinen kestävä kehitys sen ydintarkoituksessaan on yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskunnan jäsenten kesken. Nuorten kanssa näitä asioita käsitellään viikoittain, toisten kanssa enemmän ja toisten kanssa vähemmän. Kaverisuhteet, kiusaaminen, somekäyttäytyminen, opiskelijakavereiden kunnioittaminen sekä henkilökunnan kunnioittaminen ovat keskusteluissa hyvinkin usein. Asuntolassamme asuu yhteensä noin 160 opiskelijaa ja siellä saa kyllä käydä tämän tyylisiä ohjauskeskusteluita tiuhaan. Opiskelijoilla on asuntolassa usein haasteita siinä, että miten pystyy huomioimaan toisen opiskelijan tunteet ja mielipiteet, jos ne eroavat omista. Olen järjestänyt nuorille esim. tunteista ja niiden käsittelystä työpajoja, tapahtumapäiviä, keskusteluhetkiä ja yksilökohtaisia ohjauskeskusteluja. Lähiesimiehenä huolehtii omalta osaltaan myös omien 28 tiimiläisen työturvallisuudesta. Käydään säännöllisesti riskitekijöitä läpi, järjestän pelastusharjoituksia, keskustellaan vaaratilanteista ennakoiden ja myös jälkikäteen, mikäli jotain tapahtuu. Henkilökunnan terveydestä kannan huolta siltä osin, että mikäli joku asia nostaa huolta, keskustelen ja ohjaan heitä työterveyden piiriin. Tarvittaessa pidetään myös ns. kolmikantaneuvotteluja, jossa työntekijä, työterveys ja minä pohditaan yhdessä, jos terveydessä tai työssä tulee haasteita. Opettajana huolehdimme puolestaan opiskelijoiden työturvallisuudesta ja terveydestä samojen sääntöjen mukaan. Mikäli valmentavassa opetuksessa olemme työtehtävissä käytännön työssä, huolehdin esimerkiksi siitä, että työhön on perehdytetty, noudatetaan työturvallisuutta sekä käytetään työ- ja suojavarustusta. Ja yhtälailla kuin lähiesimiestyössä myös opettajana huolehditaan opiskelijan terveydestä ja keskustellaan terveydentilan muuttuessa jatkohoidoista, tuen tarpeista jne. Tällöin opiskelijan opetusta ja ohjausta muokataan terveydentilaa tukevaksi; karsitaanko jotain väliaikaisesti pois, mitä tulee tilalle, onko väliaikainen keskeytys tarpeen. Toimenpiteet ja tukimuodot vaihtelevat yksilön tarpeista riippuen.

Kulttuurillista kestävää kehitystä huomioidaan opetuksessa tällä hetkellä niin, että meillä käy säännöllisesti esim. ulkomaalaisia vieraita ja vierailevia ryhmiä, Nytkin maaliskuussa meillä on ollut vieraita Unkarista. Lisäksi opiskelijoissamme on monen kulttuurin edustajia ja pyrimme tuomaan myös heidän näkemystään muille tietoisuuteen. Olen järjestänyt esimerkiksi asuntolassa yhden venäläissyntyisen opiskelijan kanssa suomi-venäjä -illan, jossa toiset asukkaat pääsivät tutustumaan niin ruokakulttuuriin kuin muutenkin venäläiseen kulttuuriin. Meillä on myös vahvasti arjessa mukana erilaiset teemapäivät oman kulttuurimme tukemiseksi; vappu, pääsiäinen, joulu, itsenäisyyspäivä jne.

Ensimmäiset lähipäivät 30.5. - 1.6.2017, Itsearviointi

30.5.2017
Tästä se lähtee.. Tämän projektin nimi olkoon vaikka "Annikasta ope".


Ensimmäisen lähipäivän jännitys alkoi jo aamusta, kun Muhokselta starttasin auton nokan kohti Oulua. Kovasti pohdin ajellessani, että mitä tämä projekti tulee pitämään sisällään.. Kysymysmerkkejä oli päässäni paljonkin. Yksi toiveeni on, että pikkuhiljaa nämä kysymysmerkit alkaisivat hälventyä ja muuttuvat jopa huutomerkeiksi osaamisen kehittyessä.

Mieleeni ensimmäisen päivän jälkeen jäi: "Jäitä hattuun" ja osaamisen kehittäminen riittäviltä osin. Tämä pitää kyllä täysin paikkansa, sillä tietotulva oli valtaisa ja kaikkea ei pysty millään heti sisäistämään. Onneksi jo muutama kysymysmerkki muutti väriä mustasta harmaaksi, joten siltä osin tavoite on jo lähempänä :). Opetusryhmä osoittautui loistavaksi, joten kyllä tästä hyvä tulee. Pistänpä siis jäitä hattuun ja annan ajatusten muhia huomiseen!

31.5.2017

Tästä lähipäivästä voisi kiteyttää ajatukset yhteen sanaan; "ILO". Oppimisen ilo, osallistumisen ilo, oivaltamisen ilo, yhdessä tekemisen ilo, verkostoitumisen ilo ja tulevaisuudessa opettamisen ilo.


Jäin päivän jälkeen pohtimaan erilaisten pedagogisten menetelmien, välittämisen ja ohjauksen merkitystä, sillä nämä asiat ovat oppimisen kannalta olennaisia asioita. Koen, että ilman näiden palasten olemassaoloa, opettaja on tuuliajolla. Esan sanoma; "Voit olla oman alasi ammattilainen, se ei kuitenkaan tee sinusta vielä hyvää opettajaa".


Kuinka usein kompastutaankaan siihen läpikäymisen pedagogiikkaan, jolloin kahlataan asioita kiireellä läpi. Johtuuko tämä suunnittelun puutteellisuudesta vai siitä, ettei kykene rajaamaan opetettavasta osa-alueesta olennaista tietoa? Opettajana haluaisin jatkossa muistaa, ettei kaikkea voi opettaa kerralla eikä kaikkea voi oppia kerralla. Toisaalta tilanneherkkyys ja joustavuus ovat molemmat tärkeitä piirteitä, sillä jos joku menetelmä ei toimi kannattaa kokeilla jotain uutta menetelmää.


Kohti opettajuutta - pikku hiljaa, askel kerrallaan - yrityksen, erehdyksen, oivaltamisen ja ilon kautta.


1.6.2017
Tämä päivä piti sisällään arviointi- ja palauteosaamista. Tämä kuva puhutti kyllä kovasti. Koen, että tässä ollaan opettajuuden ytimessä. Miten saadaan tavoitteet ja arvioinnit tehtyä tasa-arvoisesti, yksilöllisesti ja riittävän haastavaksi. Keskusteluissa nousi esille se, että yksilöllistäminen saattaa aiheuttaa myös opiskelijoiden kesken keskustelua. Tästä johtuen on erittäin tärkeää, että esim. kurssin alussa käydään yhdessä läpi pelisäännöt, tavoitteet ja arvioinnin periaatteet.

Työelämäosaamista laadittiin Poplet:lla mindmap aiheesta: "miten opettajan hyvät työelämäverkostot edistävät opiskelijan oppimista".

Mitä ovat urbaanit myytit? Urbaanit myytit ovat sellaisia, jotka eivät perustu mihinkään tutkittuun tietoon vaan ovat muutoin vakiintuneet. Tähän osa-alueeseen liittyen käsiteltiin tunnin aikana seuraavia asioita:

Toteutusosaaminen :: Urbaanit myytit

       

1. Uskomukselle oppimistyyleistä ei ole löydetty  tieteellistä tukea. Oppimistyylejä esitellään suurella auktoriteetilla lukemattomissa oppikirjoissa, koulutuksissa, ajankohtaisohjelmissa ja jopa kotimaisten yliopistojen oppimissivustoilla. Kaupallistettu USA:ssa! Lähde: https://drive.google.com/file/d/0B_ubsuhiMgHTb19sSURXLXBWdVk/view


2. Oppimispyramidi: tutkimustulokset eivät voi jakautua tasalukuin. Siitä huolimatta pyramidi toistuu tutkimuksissa: http://www.oamk.fi/epooki/files/9314/3409/3970/Kuvio_2_suom.png


https://drive.google.com/file/d/0B_ubsuhiMgHTeHpRV3RIUjVGRkk/view


Täytyy myöntää, että onhan sitä itsekin näihin myytteihin kompastunut ja esimerkiksi erilaisiin oppimistyyleihin olen viitannut pitämissäni koulutuksissa, joissa aiheena on ollut mm. erityisopiskelijan kohtaaminen, opetus ja ohjaus. Tärkeää onkin, ettei näiden pohjalta "leimaa" opiskelijaa tietynlaiseksi. Nämä eri oppimistyylit antavat vinkkejä siihen, millaisia pedagogisia menetelmiä voi ja kannattaa opetuksessa kokeilla. Me ihmiset olemme erilaisia, myös oppimisen saralla.


Nälkä kasvaa syödessä - sanoo vanha sanonta. No niin taitaa käydä itsellekin; "mulle kaikki heti ja nyt!! Jäitä hattuun, kuten Esa jo ensimmäisenä lähipäivänä painotti...